Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Chloe ja Mark elävät elämänsä nousukautta. Kaikki tuntuu menevän putkeen ja mikäpä kruunaisi rakastuneen parin suhteen paremmin kuin kaivattu lapsi. Oliverin kasvaessa alkaa kuitenkin tulla yhä selvemmin esiin, että kaikki ei ole kunnossa. Pieni poika ei puhu tai muutenkaan näytä reagoivan ympärillä oleviin ihmisiin. Autismidiagnoosi selventää tilannetta, mutta samalla murtaa Markin koko maailman. Miten hemmetissä tästä eteenpäin?
Little Victories ei ole varsinainen muistelma, mutta se kuitenkin pohjautuu vahvasti Yvon Royn omiin kokemuksiin autistisen lapsensa kanssa. Tämä on helppo uskoa, sillä sarjakuva tuntuu hyvin intiimiltä. Oliverin autismi nostaa esiin arkoja kysymyksiä, joita ei ole vanhempana helppo kohdata ja varmasti niistä on ollut hyvin vaikea myös kirjoittaa. Voiko omaan lapseen olla pettynyt? Kaikki ne unelmat joita lapsen syntymiseen on liittänyt on pistettävä syrjään, ja voi jopa olla että Oliver ei koskaan kykene itsenäiseen elämään. Oman ahdistuksensa aiheuttaa sekin, että Chloen ja Markin avioliitto ei lopulta kestä kasautuvia paineita.
Markin ratkaisu ongelmiin ei kuitenkaan ole antautua tilanteen edessä, vaan hän päin vastoin suhtautuu siihen ratkaistavana ongelmana. Autisminkirjoon kuuluu tyypillisenä oireena katsekontaktin välttely. Siispä Mark keksii leikin, jonka kautta hän harjoittelee Oliverin kanssa katsekontaktia. Rutiinien rikkominen, mielikuvituksen harjoittaminen, Mark keksii loputtomasti keinoja joilla harjoittaa Oliverin taitoja. Mark joutuu myös harjoittamaan itseään, kamppailu omien tunteiden kanssa ei sekään ole helppoa.
Onneksi Little Victories on loppujen lopuksi kuitenkin positiivinen kertomus. Itse asiassa sarjakuvan nimi on hieman vähättelevä, tässä tapauksessa voidaan varmasti jo puhua aika suurista voitoista. Isän ja pojan suhteen sekä Oliverin taitojen kehittyminen on kerta kaikkiaan hienoa luettavaa.
Toisaalta sarjakuva nostaa esiin myös hankalia kysymyksiä, joihin Yvon Roy ei ota kantaa. Markin suhtautuminen poikansa autismiin on yksinkertaisesti olla hyväksymättä sitä, puskea eteenpäin kunnes Oliver kerta kaikkiaan oppii kaikki tarvittavat taidot. Oliverin kohdalla tämä onnistuu, mutta mitä jos Oliverin autismi olisi niin pahaa laatua, että tämä lähestymistapa ei kerta kaikkiaan toimisi? Isän periksiantamattomuus on ihailtavaa ja tuo tuloksia, mutta kaikissa tapauksissa se ei varmasti olisi realismia ja saattaisi jopa toimia itseään vastaan. Silti, tämähän on tarina vain yhdestä perheestä, eikä mikään yleinen toimintaopas autisminkirjoon, joten en pidä tätä liian suurena puutteena.
Se hieman harmitti, että sarjakuva on jätetty mustavalkoiseksi. Kirjan kannen väritys on upea ja samaa mielellään näkisi myös itse sarjakuvassa. Tämäkään ei kuitenkaan ole niin suuri puute, että se vaikuttaisi suuremmin lukunautintoon. Royn kuvakerronta ja piirustustyyli on joka tapauksessa hyvin selkeää ja hänen aikaisempiin kuvituksiinsa verrattuna myöskin ilmeikkäämpää.
Little Victories oli lukukokemuksena kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja monelle varmasti myös tarpeellinen. Yvon Roy kertoo esipuheessa siitä miten yksin hän oli asian kanssa aikoinaan, joten tarvetta tällaiselle teokselle epäilemättä on. Suosittelen, hieno teos!
