Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Terapeutin vastaanotolle astelee hyvin rikkinäinen nuori nainen. Brenda kertoo kylläkin olevansa jo 29-vuotias, mutta hänet on piirretty kuin pieneksi tytöksi. Halim Mahmouidin kerronnallinen kikka hämmensi itseäni alussa, mutta syy sen käyttöön selviää nopeasti. Brendan lapsuuden haavat ovat niin syvät, että edes aikuisena hän ei ole päässyt eroon nuoren, haavoittuvaisen tytön identiteetistä. Monella tapaa hän edelleen on se nuori kaltoinkohdeltu lapsi.
Brendan kertomuksen myötä lukija tutustuu tyttöön, joka kasvaa teiniäidin ja vaihtuvien isäpuolien huomassa. Vaikka elämä on suhteellisen näköalatonta, asiat kuitenkin vielä menettelevät, kunnes äidin uusi poikaystävä Vincent astuu kuvioihin. Uuden miesystävän myötä Brendan elämään tulee mukaan aina vain raaempi väkivalta ja laiminlyönti. Kykenemättömien vanhempien vuoksi Brenda joutuu lopulta huolehtimaan muista, niin äidistään kuin pienestä veljestään, mihin sarjakuvan nimikin viittaa. Lohduttoman tilanteesta tekee se, että opettajat ja lastensuojeluviranomaiset näkevät selkeästi Brendan tilanteen, mutta eivät halua tai kykene tekemään asialle mitään.
Kuten kuvauksesta arvaakin Little Mama on rankka tarina, eikä Mahmouidi erityisemmin pyri silottelemaan sitä lukijalle helpommaksi. Rankkuutta korostaa se, että tarina tuntuu yksityiskohdiltaan hyvin uskottavalta. Varsinkin pahoinvoinnin kierteen jatkuminen sukupolvesta toiseen on osuvasti kuvattu. Mahdmoudin piirustustyyli on myös kaunista ja pääosin selkeää, joskin joissakin kohdissa siirtymät terapiaistuntojen ja muistojen välillä tuntuvat hieman sekavilta. Asia osittain johtunee Mahmouidin päätöksestä kuvittaa Brenda lapsen näköiseksi myös nykyisyydessä sijaitsevissa kohtauksissa, mikä johtaa siihen, että lukija ei heti ymmärrä, että tarinassa ollaan siirrytty aikajanasta toiseen. Asiaa olisi auttanut, jos eri aikajanassa olevat tarinanlangat eroaisivat vaikkapa väritykseltään hieman toisistaan.
Little Mama ei ole mitään hyvän mielen lukemista, eikä se ole toteutukseltaan virheetön, joten kaikkia sarjakuva tuskin lukukokemuksena miellyttää. Itse koin, että pienistä puutteistaan huolimatta itse tarina kuitenkin toimii, varsinkin emotionaalisella tasolla. Little Mama antaa muistutuksen siitä todellisuudesta, jota harva haluaa pohtia, mutta joka siitä huolimatta on täyttä todellisuutta aivan liian monelle.
