Raimundo Silva on kustantamon pitkäaikainen ja kokenut oikolukija, vanhahko yksin elävä hiljainen ja vaatimaton mies. Jotenkin ärtyneenä kustantamon tuotannon työntekijöille hän ujuttaa oikolukemansa historiallisen kirjan viimeisen vedoksen yhteen virkkeeseen virheen, joka kääntää koko virallisen historiankirjoituksen päälaelleen. Virheen havaitsemisen jälkeen kustantamo palkkaa oikolukijoille uuden päällikön, kiinnostavan Maria Saran, joka antaa Raimundo Silvalle uuden tehtävän: hänen pitää kirjoittaa kirja siitä, mitä Lissabonin piirityksessä yli 800 vuotta aiemmin olisi tapahtunut, jos Raimundon version mukaisesti ristiretkeläiset eivät olisi auttaneet Portugalin kuninkaan joukkoja.
Lissabonin piirityksen kirjurissa José Saramago todella on antanut mielikuvituksensa laukata. Yhtäällä hän tutkii 1100-luvun piiritystaistelun etenemistä, jossa portugalilaiset joukot valtasivat Lissabonin sitä monta sataa vuotta hallinneilta maureilta. Toisaalla ollaan taas nykyhetkessä, Lissabonin kaduilla, aivan toisenlaisen piirityksen parissa. Mutta kuka piirittää ketä? Raimundo Silvan ja Maria Saran suhteen kehittyminen – sen kuvaaminen, miten pienistä asioista kiinnostus toiseen syntyy ja miten hullaannuttavaa rakastuminen on – on kuvattu erittäin herkin, aistillisin piirroin. Älyllinen, kirjallinen elementti on koko ajan läsnä. Miten Maria Sara saakaan lietsottua Raimundon vastahakoisesta kirjoittajasta luovaksi taiteilijaksi!
José Saramagon persoonallisesta normienmukaista välimerkkien käyttöä kaihtavasta kirjoitustavasta on ollut puhetta jo hänen muita teoksiaan arvioidessamme. Lukijalle, joka pohtii, onko Saramago häntä varten, mittari löytyy heti Lissabonin piirityksen kirjurin alusta: jos pääsee yli ensimmäisestä seitsemänsivuisesta virkkeestä tai oikeastaan dialogista, selviää myös loppuun. Takaa löytyy älykäs, hauska, kiehtova kertomus, jota suosittelen erittäin mielelläni.