Autiomaan laidalla on Kion kaupunki. Siellä asuvat kholinmaalaiset, muualta tulleet valloittajat, jotka ovat rakentaneet kaupunkinsa ja alistaneet naapurit. Putalnukit asuvat Kiossa ja lähistöllä ja heitä suvaitaan työläisinä, viljelijöinä ja muuna alempiarvoisena väkenä. Autiomaan asukkaat, Galamakin lapset, ovat sitten täysin arvotonta roskaväkeä.
Aalmei on autiomaan kansaa, mutta hänet on nuorena kaapattu ensin putalnukien joukkoon, sitten hän päätyi kholinmaalaisen miehen pojaksi. Hän on ansainnut esikoisoikeuden ja työskentelee tulkkina Kion hallitsijan khoban hovissa.
Eräänä päivänä häneltä tullaan pyytämään palvelusta. Kauppiaiksi tekeytynyt joukkio pitäisi saattaa Boraadaan autiomaan halki. Matka on epätavallinen: reitti kuljetaan tavallisesti laivalla ja khoba on kieltänyt astumasta autiomaahan. Mistä on kyse? Aalmei lähtee kuitenkin saattueen oppaaksi, hän on tehnyt sitä ennenkin.
Retkestä alkaa Aalmein elämänmuutos. Hänessä syttyy halu vapauttaa autiomaan kansa riistäjien alta, halu sytyttää vallankumous ja tuhota Kion kaupunki. Yksin hän ei voi sitä kuitenkaan tehdä, eikä autiomaan lapsien löytäminen tai lietsominen kapinaan ole helppoa.
Aalmei joutuu matkaamaan syvälle itseensä. Se on lukijallekin mielenkiintoinen matka, kiitos kiehtovan autiomaamaailman, jonka Christine Thorel kirjassa kehittelee. Eri kansat ja niiden vuorovaikutus keskenään on rakennettu taiten. Liskon häntä on mielenkiintoinen, omaperäinen tarina.