Tapani Bagge, Kari Häkämies, Mari Mörö ja muut: Lipas : Kuusi minidekkaria

Kuusi kotimaista, hyvää kirjailijaa. Kuusi uutta rikostarinaa. Nyt poiketaan porukalla kaidalta polulta ja ihan luvan kanssa. Kirjaset ovat tarjolla lippaassa, mutta niitä voi ostaa myös yksitellen. Lipas pitää sisällään kuusi minidekkaria, joiden koko on 4,5 × 6,5 cm, 1 kpl kutakin. Tarinoita ei ole julkaistu aikaisemmin ja ne ovat muodoltaan selkeitä, helppolukuisia, mutta täyden jännärin tuntomerkit täyttäviä. Mukava ottaa mukaan työmatkalle, vaikkapa hammaslääkärin odotushuoneeseen tai tosi tylsille treffeille…

Mukana lippaassa ovat:

• Tapani Bagge tarinalla Oravanpyörä. Elämä sutii, pitäisi hypätä jo kelkasta. Miksei itse joskus vähän ohjailisi sitä, rymistelisi oikein kunnolla? Luvassa naisia, rahaa ja – sydänvika sekä paljon muuta!
• Kari Häkämies on mukana kertomuksella Kuuma puhelu. Puhelinuhkauksesta on lyhyt matka piinaan. Kumpi ehtii ensin, tappaja vai lehtimiehet? Pormestarin painajainen päättyy lopulta arvaamattomasti.
• Mari Mörö puolestaan kertoo, millainen on Aasin kosto. Loukkaantuneen eläimen voi lopettaa, siihen kelpaa hyvin pikkumutka. Mitä tapahtuu, kun mutka unohtuu taskuun — ja eläimen tilalla onkin mies tai useampi? Eläinrakkaalle ihmiselle kärsimyksen näkeminen voi tuottaa outoja lisäpaineita.
• Harri Nykäsen Pelimies on taattua sitä itseään. On pelimiehiä, jotka osaavat hävitä. Ja on pelimiehiä, jotka häviävät. Entä ne, jotka katoavat tyystin? Miten tähän liittyy vuosien takainen tuttavuus nykyiseen saarnamieheen?
• Markku Ropposen Neljäs enkeli on vaikuttava, omalla tavallaan koskettavan velmu tarina. Velipoika on poissa, haudalta löytyy omituinen enkeli. Ihana enkeli on myös leski, veljen vaimo, ihan joka tavalla… peruskelmimäistä irroittelua.
• Jarkko Sipilä on myös luottokirjoittaja, jonka Veri luottoa lisää sijoittuukin jo toiseen kulttuuriin. Kaksi miestä ja laaja Amerikan manner, matka suuntautuu kuitenkin pois maasta. Mukaan kuvioihin tulee vilppi, jota ei voi enää perua. Mutta veri — se lisää luottoa. Kenen veri mahtaa olla kyseessä?

Kirjat ovat täysipainoisia minidekkareita, eivät siis mitenkään lyhennelmiä eikä näistä todellakaan jännitystä sekä muita tarvittavia aineksia puutu. Muoto on mielenkiintoinen, ilmeisesti kokeilu. Itse voisin kuvitella lähettäväni näitä kirjeessä ulkomailla asustaville ystäville vaikkapa lahjaksi tai muuten vain terveisiksi kotimaasta. Luin nämä työmatkalla, juuri sopivasti matkaa ja aikaa siis… Kirjojen koosta huolimatta tekstityyppi on täysin lukukelpoista ja nidontakin pitää — ei mikään väheksyttävä piirre tämäkään.

Suosittelen kaikille kotimaisten rikostarinoiden ystäville, ehkäpä myös keräilijä olisi kiinnostunut näistä. Tässä olisi myös luettavaa vähän isommallekin porukalle; kiertämään koko lipas, vaikkapa työkavereiden kesken. Käyttöä voi ideoida loputtomiin. Pääasia on sisältö ja se on kaikilla taattua jännitystä, jokaisella tekijällä omanlaistaan. Hyviä tarinoita ja mukava idea!