Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mauri Leivon Lintulaudan elämää -teoksen ilmestymisestä oli vain reilut puoli vuotta, kun seuraava kirja teki ensilentonsa. Ensimmäisen sivun kuvassa lukijaa katselee lähes joka ruokintapaikalta tuttu talitiainen, mutta siihen kirjojen yhtäläisyydet loppuvatkin. Linnut taivaan linnut maan esittelee viisi erilaista tapaa kertoa linnuista kuvin.
Kirja on jaettu viiteen osioon: Kohtaamisia – Siluetteja – Taivaan lintuja – Lintumaisemia – Vaikutelmia. Kuvien lisäksi sivuilla on kaksi lyhyttä tekstiä, jossa toisessa on tietoa lajista tai lajiryhmästä ja toisessa tiettyyn kuvaan liittyvä pieni kertomus. Eri teemojen kuvat ovat hyvin erilaisia keskenään, samoin niissä esiintyvät lajit.
Itse miellyin eniten siluetteihin ja lintumaisemiin. Erityisesti mieleen jäivät mustavalkoinen kuva kivistä ja kuikista, aukeama jossa lapin- ja viirupöllö katsovat eri suuntiin sekä autotalliin eksynyt harmaapäätikka.
Kirjan viimeinen osio, joka on luultavasti tekijälle tämän kirjan tärkein, koostuu epäterävistä kuvista. Se on myös vaikein osio, sillä epäterävien, taiteellisten kuvien yllätyksellisyys kärsii herkästi, kun niitä on monta peräkkäin. Parhaimmillaan ne ovat maalauksellisia ja sadunomaisia kuten ladon katolla istuva tunturipöllö sivulla 134, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi sivun 147 punakuirikuvaa en miellä lintukuvaksi vaan se tuo ennemmin mieleen grafiikan.
Leivon tekstit ovat tutun tasokkaita, samalla tarinoivia ja opettavia. Niissä kuten kuvissakin ovat usein kohteena tavalliset suomalaiset linnut ja hyvä niin. Tarinointi onkin yksi kirjan avainsanoista, sillä parhaat kuvat kertovat lukijalle tarinan – vähintään mielikuvissa muodostuvan.
Linnut taivaan linnut maan jatkaa Docendon tasokkaiden luontokirjojen sarjaa.
