Hannu Lintu on tämän hetken johtavia kansainvälisiä kapellimestareitamme. Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarin tehtävistä Kansallisoopperaan ja balettiin loppuvuodesta 2021 siirtyvä Lintu on noussut 2000-luvulla suuren yleisön arvostamaksi mestariksi. Minään lapsitähtenä häntä ei voida pitää, sillä menestystä alkoi tulla vasta kolmissakymmenissä, opintojen loppusuoralla, eikä kaikki sen jälkeiset pestitkään aina pelkästään loistavasti ole sujuneet.
Tietokirjailija Pekka Hako on kirjoittanut henkilökuvia muistakin kiehtovista muusikoista, kuten esimerkiksi Jorma Hynnisestä, eikä olekaan yllätys, että Linnunradalla : Kapellimestari Hannu Linnun matkassa on tarkkaan ja huolella laadittu kiehtova henkilökuva. Hako kiersi Linnun mukana useilla konserttimatkoilla Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa usean vuoden aikajänteellä, ja pääsi seuraamaan lähietäisyydeltä, kuinka Lintu ottaa kulloisenkin orkesterin haltuunsa. Kapellimestarityön käytännön toteutuksen kuvaaminen on erityisen kiinnostavaa. Kuinka Lintu harjoittaa orkesteria, miten työskennellään solistien kanssa ja niin edelleen. Erityisen mieleenjäävä on kuvaus Tokiosta Polyteknikkojen kuoron ja Linnun hyväntuulisen Suomi-kuvan levittämisestä Sibeliuksen Kullervon esityksen ympärillä.
Hako ja Lintu ovat keskustelukumppaneina syvällisiä porautuessaan musiikin ja sen tekijöiden – säveltäjien, soittajien, kapellimestarien – ajatuksiin. Erityistä huomiota kiinnitetään Mahleriin sinfonikkona ja Verdiin oopperasäveltäjänä. Ooppera kiehtoo Lintua kaikista musiikinlajeista eniten, mutta kyllä intohimoja ja eritoten osaamista löytyy myös muuhun klassiseen musiikkiin.
Hannu Lintua on pidetty hiljaisena, vähän jörönä ja jopa pelottavana hahmona, mutta Linnunradalla paljastaa huumorintajuisen älykön, joka suhtautuu ammattiinsa vakavuudella, mutta joka on oppinut sietämään keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä. Pekka Hakon Linnunradalla on erinomainen kirja kaikille klassisen musiikin käytännön työstä kiinnostuneille.
Antti Koskisen arvio:
Suomi on tunnettu kapellimestareistaan ja yksi viimeisen vuosikymmenen kansainvälisesti kysytyimmistä suomalaisista nimistä on ollut Hannu Lintu. Hän on viime vuodet toiminut Radion Sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina mutta kiertänyt maailmaa ahkerasti myös vierailevana kapellimestarina. Suomalaisten muusikoiden henkilökuviin erikoistunut tietokirjailija Pekka Hako on seurannut Lintua sekä Suomessa että usealla ulkomaan matkalla ja koonnut havainnoistaan ja keskusteluistaan maestron kanssa viihdyttävän ja helppolukuisen kokonaisuuden.
Kirjan fokus on tukevasti kapellimestari Hannu Linnussa. Hako käy yksityiskohtaisesti läpi Linnun työskentelyä orkestereiden kanssa ja sitä, kuinka hän kunkin orkesterin kohtaa ja miten työskentelytavat vaihtelevat maan ja orkesterista kulttuurista riippuen. Kirja käy myös kattavasti läpi Linnun ajatukset hänelle tärkeimmistä säveltäjistä ja heidän teoksistaan ja siitä, miten Linnun näkemykset ja suhde näihin on vuosien saatossa kehittynyt.
Saamme myös kapean kurkistuksen ihmiseen nimeltä Hannu Lintu; siihen kuka hän on ja mistä hän tulee ja mitä hän tekee silloin, kun hän ei ole kapellimestari. Tämä hahmo jää kuitenkin etäiseksi ja varmasti tarkoituksella, sillä kirjailijakin on havainnut Linnun luovan itsestään ja menneisyydestään mielikuvaa ”musiikkimaastossa vaeltaneena epäkiinnostavana harmaana yksinäisenä sutena, ilman sukulaisia, muista riippumattomana, ärhäkkänä ja erossa laumastaan”. Teos käy läpi Linnun henkilöhistorian pääpiirteet ja esittelee nimeltä hänelle tärkeät musiikin ulkopuoliset henkilöt, mutta hänen suhdettaan esimerkiksi Mahlerin sinfonioihin käydään läpi paljon laajemmin ja yksityiskohtaisemmin.
Kaiken kaikkiaan Linnunradalla: Kapellimestari Hannu Linnun matkassa on kuitenkin kiinnostava kuvaus kansainvälistä arvostusta nauttivan kapellimestarin työstä ja hänen suhteestaan musiikkiin ja sen tekijöihin. Kirjaa lukiessa tuli ikävä sinfoniaorkestereiden konsertteihin ja suuren musiikin pariin.