Kirjailija Jyrki Vainosen vapaa-aika ei näemmä kulukaan pelkkää jalkapalloa potkiessa. Isänsä esimerkin perässä hän on ollut lapsesta saakka kiinnostunut lintujen tarkkailusta ja erityisesti linnunpönttöjen rakentelemisesta. Poikavuosinaan hänellä oli parhaimmillaan parisataa pönttöä ympäri kotikulmiensa metsiä ja pihoja Kymenlaaksossa. Tarkkailuharrastus on syttynyt keski-iässä uudelleen, ja niinpä hän löytää itsensä yhä edelleen nikkaroimasta asumuksia erilaisille siivekkäille pikkuisista kuusitiaisista aina suuriin pöllön- ja telkänpönttöihin saakka.
Linnunpöntönrakentaja on kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden verrattain hämärässä rajamaastossa operoiva kirjoituskokoelma, jossa Vainonen kertoo muutaman sivun mittaisissa jutuissaan harrastuksestaan ja sen merkeissä kokemistaan kiehtovista asioista. Vainonen äityy välillä varsin filosofiseksikin: onko linnunpöntön lentoaukko samalla ikkuna sielun sisälle? Omissa pöntöissä pesivistä sirkuttajista kantaa myös huolta, ne ovat lähes perheenjäseniä. Luontohavainnot, vuoden kierto ja elämän ymmärtäminen ovat kauniilla tavalla Vainosen kirjoituksissa läsnä.
Paitsi omia havaintojaan ja kokemuksiaan, Vainonen tarjoilee myös käytännön linnunpönttötietoutta. Hän on liittänyt mukaan piirustukset peruspöntöstä sekä parista erikoisemmasta pönttömallista kokovariaatioineen. Hän kertoo myös pönttöjen huollosta ja niiden sijoittelemisesta metsiin. Asiantuntemus on selvästi kehittynyt vuosien saatossa, mutta Vainonen muistuttaa silti siitä, että vaikka kuinka tekisi kaiken oikein, ei pönttöön siltikään välttämättä sirkuttajia saavu.
Linnunpöntönrakentaja on oikein mukava asiapitoinen kirja lintuharrastajalle. Tai eipä siitä nauttiakseen tarvitse varsinainen luontoihminen edes olla: Vainosen aito ja lämmin kirjoitustyyli tuo hyvän mielen kenelle tahansa. Suosittelen.