Johanna Venhon kirjoittaman ja Marjo Nygårdin kuvittaman lastenlorukokoelman nimi kuuluu ehdottomasti vuonna 2015 julkaistujen kirjojen nimien parhaimmistoon. Linnunmaitoa kainalokanoille on titteli, jota tekee mieli mutustella ja joka sopii teokseen kuin nenä päähän. Myös kirjan ulkonäkö kutsuu runoseikkailuun.
Venho on runoillut sivuille loruja ja runoja, joissa Robin ja bratzinuket rinnastuvat pullantuoksuiseen mummoon ja koulukiireisiin, kiukkuisiin päiviin ja harmonisiin lepohetkiin. Kauniisti riimittyvissä runoissa kohtaavat se, mikä on totta, ja se, mikä voisi olla totta, ainakin saduissa. Vaikka arki on välillä raskasta, siitä tulee heti helpompaa, kun antaa mielikuvitukselle vallan. Lorut kertovat maailmasta, jossa on pumpulipilviä, vauvaomenoita, kuonoruttuja ja umpihankilatuja, ja siten aina toivoa.
Teoksen unenomaista ja hämyisää tunnelmaa tukee Marjo Nygårdin tummansävyinen kuvitus. Teoksen värit ovat tummanvihreä ja luumu, ja ne sointuvat hyvin yhteen Venhon riimien kanssa. Koko sivun peittävissä ja kauniissa kuvissa on vain yksi ongelma. Koristeellisella fontilla painettu teksti ei välillä meinaa erottua taustastaan. Valkoinen taustalaatikko olisi ehkä sotkenut teoksen tunnelman mutta ollut hieman lukijaystävällisempi.
Kirja sopii aikuisten ja lasten yhteisiin lukuhetkiin ja kannustaa kaikenikäisiä leikittelemään kielellä ja ehkä keksimään lopuksi vielä omia värssyjä. Kaunis teos sisältä ja ulkoa.
”Mene metsään, voit löytää harhaan,
keijukaisten ketunleipätarhaan,
poimia sieltä eväät mukaan,
niin makeat, ettei usko kukaan.”