Tyttö tapaa pojan, tyttö ja poika, Heidi ja Jyrki, ihastuvat — ja lähtevät yhdessä kuukausien vaellusreissulle Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Tarinan pääjuonteena kulkee reissun kohokohta, Tasmanian etelärannikkolla kulkeva South Coast Track, jota pariskunta vaeltaa. Väliin leikataan takautumia taustoittamaan tapahtuneita.
Tasmanian jylhä luonto on selvästi yksi kirjan päähenkilöistä. Kuvittelisin, että Sinisalo — vaellusharrastaja itsekin — on South Coast Trackin kulkenut ja ihastunut. Sivussa saarnataan ympäristökysymyksistä pääasiassa kokeneen vaeltajan Jyrkin suulla. Luonnon manipulointi ja hyväksikäyttö saa ankaran tuomion, mutta kirja osoittaa myös, miten pienistäkin asioista voi olla kyse.
Toisaalta kirja herättää kysymyksiä myös siitä, miten mielekästä on matkustaa maapallon toiselle puolelle hakemaan aitoja, puhtaita ja alkuperäisiä luontoelämyksiä. Kun vain äärimmäinen kokemus kelpaa.
Luontokysymysten lisäksi kirjassa on muitakin tasoja. Ahkerasti Joseph Conradin Pimeyden sydäntä siteeraava teos kehkeytyy loppua kohden melkoiseksi jännitysnäytelmäksi. Jyrkin ja Heidin, kahden jotenkuten toisensa tuntevan ihmisen, suhde erämaavaelluksen vaativissa oloissa on oma mutkansa matkaan. Linnunaivot piti otteessaan yllättävään loppuunsa asti.