Kävi hassusti pidemmällä kyläreissulla. Epähuomiossa en ollut ottanut mitään kovinkaan kiehtovaa luettavaa matkalle mukaan, joten eräänä iltana aloin tutkia kyläpaikan kirjahyllyä. Ja sieltä löytyi, hylättynä hyllyn reunasta, kuin vahingossa Veikko Ennalan novellikokoelma Linna meren rannalla!
Ennala (1922–1991) oli aikansa tunnetuimpia toimittajia maassamme. Hän kirjoitti vuosikaudet sensaatiohakuisia reportaaseja mitä hurjimmista aiheista muiden muassa Hymy-lehteen, ja juttuaiheiden raflaavuus yhdistettynä Ennalan epätasapainoiseen persoonaan teki hänestä valtakunnanjulkkiksen vuosiksi. Ehkäpä muiden omanaisuuksien varjoon on jäänyt se, että sanaseppona Ennala oli aivan verraton.
Linna meren rannalla käsittelee 14 lyhyessä novellissaan haaveita. Hieman hitaanpuoleista huutolaispoika Ristoa kannattelee ajatus tytön tanssittamisesta iltamissa. Kunnalliskotiin siirrettävä vanha rouva uskoo poikansa hankkineen linnan meren rannalta, vaikka tämä oikeasti onkin joutunut vankilaan. Kun haaveet romahtavat, purkautuvat myös kaikki pidäkkeet, ja koko elämä on menettää merkityksensä. Pieni asia muiden mielestä voi olla jollekin kaikki. Ennalan ote on empaattinen – hivenen ehkä surumielinen näiden luomiensa reppanoiden kanssa.
Veikko Ennalan tapa kirjoittaa on kovin kaunis. Sanankäyttö on osuvaa ja tarinat – niin, no, kertomisen arvoisia. Turhia krumeluureja teksteissä ei ole, Ennalan reportteritausta tuntuu selvästi. Tässä ei nyt kirjoiteta mitään sensaatiojuttuja, vaan hienoa lyhytproosaa, jonka mielellään nostan esille unohduksen alhosta. Iso suositus!