Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Tavalliset ihmiset tietävät parhaiten, mitä on meneillään, eivät viralliset tiedottajat tai lehtien toimittajat. Ja mitä lähemmäksi ruohonjuuritasoa pääsee, mitä lähemmäksi pääsee ihmisiä, jotka todella itse omissa nahoissaan kokevat sen mitä julkisessa elämässä heidän yläpuolellaan tapahtuu, sitä täydellisemmän ymmärryksen asioista saa muodostettua”, pohtii Mma Ramotswe, kun hänen eteensä on tullut kolme uutta juttua. Tämä tavallisen ihmisen näkökulman esiin tuominen on ehkä keskeisin Mma Ramotswen ja Naisten etsivätoimiston tutkittavien tapausten teema, ja samalla se luonnehtii hyvin tätä lempeän humoristista sarjaa.
Limpopon yksityisetsiväkoulun – kirjan nimen merkitys selviää muuten vasta aivan loppupuolella romaania – alussa Mma Ramotswe näkee oudon unen muukalaisesta, ja pian hän saakin merkittävän vieraan, itsensä amerikkalaisen Clovis Andersenin, joka on kirjoittanut Naisten etsivätoimiston peruskiven, oppaan yksityisetsiville. Tämän kunnioitettavan vieraan saapumisen ohella Mma Ramotswea askarruttaa kolme ongelmaa. Mma Potokwani, orpokodin johtaja, aiotaan irtisanoa epämääräisin perustein. Mma Ramotswen aviomiehen, J. L. B. Matekwonin, autokorjaamon apupojista se kunnollisempi eli Fanwell joutuu syyttömänä oikeuden eteen rikoksesta epäiltynä. Ja päälle päätteeksi etsivätoimiston sihteerin Mma Makutsin, joka on nyt onnellisesti naimisissa Phutinsa kanssa, uuden kodin rakennusurakassa on jotain hämärää.
Tapaukset saavat tietysti onnellisen lopun, niinhän tässä sarjassa aina käy, mutta Alexander McCall Smith osaa kertoa nämä tarinat vailla imelyyttä, käsitellen rivien välissä aika vakavastikin oikeuden ja vääryyden välistä kamppailua.
Tarttuessani tähän kirjaan aloin hieman epäillä, joko sarja alkaa toistaa itseään, mutta jotenkin viehättävä tämäkin osa oli. Se tarjoaa harmonista, humoristista ja hyväntahtoista viihdettä Mma Ramotswen alati viisaasta naisnäkökulmasta.
