Jo noin 30 vuoden ajan Steven Wilson on tunnettu erityisesti Porcupine Tree -yhtyeen keulakuvana ja biisintekijänä. Viimeiset kymmenkunta vuotta hän on keskittynyt soolouraansa omissa nimissään, ja lisäksi hän on julkaissut useita levyjä myös muiden projektiensa kautta. Hänestä on tullut kysytty yhteistyökumppani vanhojen rock-levyjen uudelleenmiksaajana, ja hän on ollut tekemässä uusia laitoksia muun muassa King Crimsonin ja Jethro Tullin klassikkoalbumeista. Kaiken kaikkiaan ainakin omasta mielestäni Steven Wilson kuuluu tämän hetken kiinnostavimpiin muusikoihin koko maailmassa.
Siispä olikin ilo saada hyppysiini uunituore Wilsonin omaelämäkerta Limited Edition of One, jonka hän on kirjoittanut yhteistyössä Mick Wallin kanssa. Kirjan näkökulma on tuore ja kiinnostava: kyse ei ole niinkään siitä, mitä tapahtui ja missä, vaan siitä, miten Wilson itse asiat kokee. Wilson antaa enemmän tilaa ajatuksilleen siitä, millaista on hyvä musiikki ja mikä tekee siitä hyvää, kuin sille, mitä vaikkapa Porcupine Treen kiertueella tai studiosessioissa tapahtui.
Wilsonin kehityskaari suosioon ei ole ollut ihan tyypillisin. Kun monet nykyäänkin ”kuolematonta” suosiota nauttivat muusikot ovat tehneet suurimmat menestysteoksensa vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten 20–30-vuotiaina ja sen jälkeen enemmän tai vähemmän paistatelleet menneiden tekemisiensä valossa, on Wilsonin nousu ollut oikeastaan koko ajan portaittaista, faneja on tullut pikku hiljaa lisää. Tuottelias muusikko aloitti uransa 1980-luvun lopulla. Kaverin kanssa hassuttelusta vähitellen oikeaksi bändiksi kehittynyt Porcupine Tree meni yli kymmeneksi vuodeksi telakalle, koska Wilson ei enää nähnyt haluamaansa kehityssuuntaa mahdolliseksi. Ensimmäinen sooloalbumi syntyi nelikymppisenä, uusia ja eteenpäin katsovia projekteja ja konsepteja koko ajan. Nyt vähän yli 50-vuotiaana Wilson on viimein perustanut perheen.
Kaikesta tästä Steven Wilson kertoo hyvin kiinnostavasti. Wilson haluaa perehtyä uuteen, olla aina utelias ja avoin. Tämä omaelämäkerta näyttää aidosti persoonan musiikin takana. Kirjaa lukiessani syvennyin myös moniin sellaisiin Steven Wilsonin teoksiin, joihin en aiemmin ollut kovinkaan paljoa koskenut, mikä tietenkin oli vain hyvä juttu. Oma sivistykseni kasvoi Limited Edition of Onea lukiessani. Iso suositus kaikille progressiivisen musiikin ystäville!