Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lilium regale tempaisee mukaansa heti alkumetreiltä. Ollaan Ruotsissa ja Elisa hoivaa äitiään, joka on täysin tiedottomana vuodepotilaana. Tätä vain hetken, sillä sitten mennään ajassa taaksepäin, kun Elisan äiti oli nuori Else 1940-luvun Tornionjokilaaksossa.
Else jää isoon ikävään, kun isä kaatuu sodassa ja äiti tulee pörröksi. Sota ajaa Elsen sisaruksineen, mummon ja äidin evakoksi Ruotsiin. Heidät otetaan hyvin vastaan ja he saavat tyhjilleen jääneen talon asuttavaksi. Ruotsissa Else kasvaa naiseksi, ystävystyy Ingan kanssa, joka on talon omistajan tytär. Mummo ei tykkää.
Kun tulee aika palata takaisin kotiin, Elsen ja Ingan on erottava. Inga lähtee kuitenkin mukaan, saattamaan, ja se ei pääty hyvin. Tulee aika lailla selville se, mitä se on ollut, kun Lapista oli lähdettävä evakkoon Ruotsiin ja millaista paluu oli.
Elämä jatkuu ja Else lähtee piikomaan apteekkarin luo, isoon taloon ja niin sanotusti parempien ihmisten pariin. Apteekkarin rouva Irina on kirjakauppias omassa kirjakaupassaan, mutta siitä ei paljonkaan kerrota. Enemmän siitä, millaiset välit on Elsellä ja Irinalla, ihan oma maailmansa.
Sota on jättänyt jälkensä kaikkeen ja moniin niin, että se näkyy ja tuntuu. Elsen eno on oikea kirjan kauhu. Mummo on taas sellainen perheen koossa pitävä järkähtämätön tukipilari.
Kirja loppuu, kun Else on mennyt naimisiin ja hyppää sitten jälleen taas siihen, mistä se alkoikin. Siihen kun Elisa avaa oven Irinalle, joka tulee katsomaan Elseä. Jotenkin voisi odottaa kirjalle jatkoa, sillä Elisa jäi vähän kaihertamaan, miksi oli sellainen, millaiseksi oli kuvattu, koska kaikki ei ollut mennyt oikein hyvin.
Johanna Laitila on kirjoittanut kirjan, jonka aihe on jotakuinkin synkkä, alakuloinen ja vakava, mutta jokin siinä on, sellainen hypnoottinen imu, että sitä oli pako lukea ja sen lukemisesta tykkäsi.
