Tässä vuosien varrella olen kovin tykästynyt Sinikka Nopolan hämäläisestä pariskunnasta Eilasta ja Rampesta kertoviin pakinoihin. Tähän kirjaan kootuissa teksteissä heidän tyttärensä Likka on pääosassa. Alkuvaiheessa on Likan kertomia eri aikoina tapahtuneita sattumuksia, mutta suurin osa teksteistä keskittyy hänen aikuisikäänsä ja perhe-elämäänsä.
Nopolan edellinen kirja sisälsi eri aiheisia pakinoita, joten ehdinkin jo odotella vaihteeksi uutta Eila ja Rampe -kirjaa. Tuntui, että tarina etenee eri tavalla tekstistä toiseen, että aikaisemmin tekstit ovat olleet irrallisempia. Enää tässä ei ole myöskään niin vahvana mukana hämäläisyys kuin alkuvaiheessa ja murteellista tekstiäkin on vähemmän.
Kirja oli hyvä, mutta loppuvaiheessa aloin jo vähän kyllästyä Likkaan päähenkilönä, kun mukana olisi voinut olla enemmän Eilan ja Rampen kertomia. Pääteemoina olleet äitiys ja äitisuhde eivät myöskään olleet kaikkein kiinnostavimpia mahdollisia.
Tämä on niitä kirjoja, jotka kannattaisi kuunnella äänikirjana – ainakin edelliset ovat toimineet siinä muodossa vielä paremmin kuin paperiversioina.