Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos on lukenut Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajia, kannattaa tutustua myös hänen varhaisempaan tuotantoonsa.
Liitto on maaseudun kuvaus 1930-luvulta. Pääosissa ovat naiset Lyydia ja Anna. Lyydia tekee mitä tahansa päästäkseen pois kotoa, isänsä hirmuvallasta. Niinpä hän menee naimisiin Urhon kanssa, joka ei ole ihan penaalin terävin kynä, mutta vaihtoehtona parempi kuin olla kotona. Koska Urho kutsutaan pian rintamalle, Lyydian kaveriksi saapuu Urhon sisko Anna.
Lyydia ystävystyy Annan kanssa, joka on Saksan matkalla ihastunut Hitleriin. Anna alkaa opettajaksi kylän kouluun ja sinne tulee ”apulaiseksi” puolalainen vanki, jota sitten Pentiksi kutsutaan. Lyydia saa lapsen, toisenkin, mutta heitä ei ole suotu kasvamaan aikuisiksi.
Kirja kertoo ihmisistä, jotka elävät ajassa ja paikassa, joka sanelee sen, miten kaikki sujuu. Sitä vaan eletään, vaikka välillä on todella lohdutonta. Aina jotenkin se uusi päivä koittaa. Liitto on kaikessa yksinkertaisuudessaan äärimmäisen rikas; vaikka ei paljon tapahtuisi, se osaa yllättää. Se osaa lyödä poskelle, mutta myös silittää.
Jokainen kirjan henkilöhahmoista saa omat ajatuksensa kuuluville, Anna paljolti päiväkirjan sivuilla. Kullakin on omat toiveensa ja haaveensa, mutta miten niille käy, niin eivät ainakaan toteudu. Onko tarkoituskaan.
Vaikka Urho Muskula onkin vähäpuheinen, ei osaa puhua, kun ei tiedä, mitä sanoa, niin jotenkin hänessä oli jotain Mielensäpahoittajan esivaikutelmia. Hänen ajatuksensa olivat niin maan läheisiä ja se, kuinka hän lopulta toimii, on hellyyttävää.
Pidin tavattomasti tästä kirjasta, sen tyylistä ja siitä, miten Tuomas Kyrö osaa ottaa lukijansa.
