Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pieni Liisa-tyttö putoaa kaninkoloon ja löytää sen pohjalta portin ihmeellisen satumaailmaan, jossa korttipakan Herttakuningatar uhkaa hakata päät poikki kaikilta, jossa Hullu Hatuntekijä ja Hassu Jänis istuvat ikuisia teekutsujaan, jossa Valekilpikonna esittelee Liisan Aarnikotkalle ja jossa kaiken kruunuksi Liisa joutuu tähtitodistajaksi oikeudenkäyntiin, jonka kulku on sanalla sanoen omituinen. Uskomattomia juttuja! Eikä siinä vielä kaikki. Kun hieman myöhemmin Liisa kulkee peilin läpi (joo joo, tietenkin kulkee!), löytää hän sieltä muuten samanlaisen maailman kuin omansa, paitsi että kaikki toimii tietenkin peilikuvana. Äkkiä Liisa onkin shakkisotilas, jonka suurena haaveena on tulla kerran kuningattareksi, mutta siihen päätyäkseen hänen on kuljettava läpi ällistyttäviä haasteita ja omituisia tyyppejä täynnä olevan pelilaudan.
Matemaatikko Charles Lutwidge Dodgson (1832–1898) tunnetaan kaikkialla maailmassa, mutta paremmin kirjailijanimellä Lewis Carroll. Ja Lewis Carroll puolestaan tunnetaan ilman muuta parhaiten kahdesta klassikkosatukirjastaan: Liisan seikkailuista ihmemaassa (1865) ja Liisan seikkailuista peilimaailmassa (1875). Gummeruksen komea yhteisnide tuo nämä sadut jälleen ajankohtaisiksi. Kirjan tyylikäs viktoriaanisen ajan kuvitus on alkuperäiskuvittaja John Tennielin käsialaa.
Carrollin Liisojen suosiosta kertoo se, että ne on käännetty suomeksi useasti; varhaisin käännös on yli sadan vuoden takaa, uusimmat tältä vuosituhannelta. Tämän kappaleen Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mannerin yhteiskäännös 1970-luvulta on erinomaisen makoisaa luettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Luin käännöstä osin rinnakkain englanninkielisen alkutekstin kanssa, ja olin vaikuttunut tavasta, jolla Kunnas ja Manner taiteilivat Carrollin aivan poskettomien kielipelien kanssa. Parasta antia ovat runsaat runotekstit, joissa parodioidaan milloin vanhoja ritaritaruja, milloin perinteisiä Hanhiemon loruja. Käännös Jabberwocky-nonsenserunosta olisi jo pelkästään ensimmäisen säkeistönsä vuoksi vinkin arvoinen:
Oli illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk’ kirjuvat lorokaijat
ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.
Minua Carrollissa kiehtoo hänen tapansa kirjoittaa unimaailmasta. Kaikki on mahdollista ja kaikki käy järkeen. Matemaatikkona minua huvittaa myös Carrollin pelleily logiikan kanssa. Tittelitom ja Tittelityy sekä Tyyris Tyllerö ovat loistavia hahmoja, samoin Hatuntekijä ja Hassu Jänis. Tämä teos tulee säilymään arvokkaana osana työkirjastoani; lastenhuonetta varten taitaa olla tarpeen hommata toinenkin kappale. Jättisuositus!
Paula 13.10.2010:
Liisan seikkailut ihmemaassa ja sen jatko osa Liisan seikkailut peilimaassa ovat kirjoja, jotka jokaisen tulisi kokea ainakin kaksi kertaa elämässään. Ensimmäisen kerran Liisa pitäisi kuulla luettavan ja kokea erikoinen satu kauniine kuvineen. Toisen kerran kirja pitäisi itse lukea aikuisiällä, milloin voi ihailla kuvien taiteellisuutta ja kirjan symboliikkaa.
Kuvitus on osa Liisa-kirjoja, ja vaikka alkuperäinen John Tennielin kuvitus on paras, on esimerkiksi Tove Jansson tehnyt omanlaisensa kuvituksen kirjaan. Liisa ihmemaassa on kuin aarre tai lapsuuden muistolaatikko. Vaikka tarina on tuttu, ei sitä voi muistaa niin hyvin ettei se yllättäisi joka kerralla. Aina kuin itse otan Liisan käteeni ja selailen sitä, tuntuu kuin en olisi koskaan sitä lukenutkaan, muistan vain tunnelman ja omat ajatukseni.
Tällaisia kirjoja ei enää kirjoiteta ja aikakausi onkin vahvasti kiinni Liisan seikkailuissa. Koko kirjan pituinen satu, mitä niin lapset rakastavat ja aikuiset vaalivat. Liisasta ei tarvitse pitää, eikä sitä tarvitse ymmärtää mutta ehdottomasti se pitää jokaisen jossain vaiheessa lukea. Kenellekään ei tee pahaa kadota kerran elämässä Ihmemaahan.
