Sophie on vanhin kolmesta sisaruksesta. Se ei tiedä hyvää. Kaikkihan tietävät, että vanhimmalla sisaruksella ei ole tulevaisuudeltaan odotettavissa kuin epäonnistumisia, parhaimmillaan keskinkertaisuutta. Siksi onkin aika loogista, että ilkeä noita langettaa Sophien päälleen kirouksen, ja lähdettyään erämaahan eristykseen hän törmää suoraan nuorten tyttöjen sydämiä syövän velho Howl’n linnaan. Saman tien sinne voi kai jäädäkin, ei mikään voi ainakaan pahemmaksi muuttua.
Tarina on hauska, maaginen, yllättävä ja vähän synkkäkin. Jonesin tyyli lähtee sadunkertojan salakavalan pisteliäästä kynästä.
Kirja kannattaa avata, vaikka olisikin katsonut sen pohjalta tehdyn elokuvan. Kirja ja elokuva kertovat täysin erilaiset tarinat, jopa henkilöhahmot ovat erilaiset.