Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Haňťa työskentelee kellarissa, on työskennellyt jo 35 vuotta. Hän paalaa puristimella jätepaperia. Työ voi kuulostaa karulta, mutta Haňťa on tehnyt siitä taidetta.
Minun messunani, minun rituaalinani sitten on lukea jokainen tuollainen kirjanen ja panna luettueani yksi sellainen jokaiseen paaliin, koska minun on kirjailtava jokainen paali, annettava sille oma luonteeni, oma nimikirjoitukseni. Minun riesanani on tehdä joka paalista erilainen…
Työ on raskasta, mutta mieluisaa. Haňťa haaveilee eläkkeelle pääsystä, jolloin hän ostaa säästöillään paalauskoneen firmalta ja vie sen kotiinsa, ja paalaa sitten yhden paalin päivässä, tehden siitä haaveillun ja pohdiskellun paalin, jota ei tarvitse hävetä. Ainesta Haňťalla on – hän on kantanut töistä kotiinsa tonnikaupalla jätepaperin joukosta pelastamiaan kirjoja.
Bohumil Hrabal tietää mistä kirjoittaa, sillä hänet, oikeustieteellisestä valmistuneena, katsottiin päteväksi jätealalle ja sijoitettiin jätepaperin paalaamoon töihin. Kirja pursuaa symbolismia, mutta vaikka se menisi yli hilseen, tarjolla on silti mielenkiintoista luettavaa. Juonta kirjassa ei ole nimeksikään, mutta Haňťa on sivistynyt mies, joka jakelee historiallisia ja henkilökohtaisia anekdootteja ja viittaa filosofeihin, mutta myös rahvaanomaisempiin aiheisiin. Huumoriakin riittää.
Kirjan suomennosta on syytä kehua. Eero Balk on muotoillut tekstin virtaamaan kauniisti. Kieli on eloisaa ja soljuvaa. Kirjassa on myös Miloslava Slavíčkován kirjoittamat jälkisanat, jotka avaavat kirjan asiayhteyksiä. Suomennos on kaikin puolin kulttuuriteko.
