Viides Jackson Brodie -dekkari vie meidät syrjäiseen merenrantakaupunkiin, jossa Jackson Brodie viettää hiljaiseloa yksityisetsivänä. Työnkuva on lähinnä uskottomien puolisoiden varjostamista ja erilaisten taustatarkistusten tekemistä.
Sitten alkaa tapahtua. Brodie näkee pienen tytön liftaamassa ja nousemassa autoon. Tilanteessa on jotain pahaenteistä, joka jää vaivaamaan. Brodie saa myös töitä varakkaalta kotirouvalta, joka haluaa selvittää, kuka häntä seuraa. Lisäksi kaupunkiin saapuu poliisikaksikko, joka selvittelee vanhaa, uudelleen avattua tapausta, johon liittyy liian nuoria tyttöjä ja vanhoja, vaikutusvaltaisia miehiä. Yksi murhakin tapahtuu.
Kaikesta tästä rakentuu melkoinen vyyhti, jossa kaikki liittyy kaikkeen ja vanhoja valheita ja verkostoja on pinottu kunnon kerrokseksi ja päällä on sitten mojova annos uudempia hämärähommia, joiden irtonaisia lankoja vanhojen rikosten setviminen myös nykii siinä sivussa.
Kate Atkinson kertoo tarinan tyylilleen uskollisena monista näkökulmista. Jopa näkökulmien sisällä on näkökulmia, kun Jackson Brodien pään sisässä pitää monologia Jacksonin pojan äiti Julia, silloinkin kun tämä ei varsinaisesti ole paikalla.
Raskaista aiheistaan huolimatta – pedofiilejä ja ihmiskauppaa – Liian kirkas taivas ei ole liian synkkää luettavaa, vaan etenee sujuvasti eikä vello kurjuudessa liiaksi. Tarinassa on sopivasti huumoriakin.
Sarjan ystävät saavat bonuksena iloisen jälleennäkemisen Eikö vieläkään hyviä uutisia? -kirjasta tutun henkilön kanssa. Muuten tarina on melko itsenäinen sarjaromaaniksi, aikaisempiin tapahtumiin viitataan kyllä, mutta voi tämän yksinkin lukea. Parempi toki, jos Brodien elämän käänteet ovat jo aikaisemmin tuttuja.