Martti Linna on paikkansa löytänyt dekkarisaralla. Hänen dekkareitaan lukee mielellään ja poikkeusta ei tee tämä uusinkaan.
Kirja alkaa kuin saksalainen dekkari, kaupunkiin saapuu juuri vankeustuomionsa päätökseen saanut. Hän, Pekka Ikonen, vierailee jokseenkin ylimielisen oloisesti tervehtimässä entisiä tuttujaan. Kunnes alkaa tapahtua. Murhaa ei heti tapahdu, vaan katoaminen. Toimittaja katoaa, se toimittaja, jonka paljastusten myötä Pekka Ikonen joutui lusimaan. Silti, Ikonen väittää vaan rakastaneensa Sontanaista, mikä on toimittaja Eija Mäkelän ”kutsumanimi”.
Linnan edellisistä dekkareista tuttu rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaa tuo jotenkin mieleen Seppo Jokisen dekkareiden komisario Koskisen. Sudenmaan työn rinnalla kulkee hänen yksityiselämänsä, joka on myös eräänlainen vyyhti.
Kunnallispolitiikan koukerot sekoittavat niin, että ei meinaa pysyä kärryillä. Kun toimittaja löytyy surmattuna, on ihan selvää, kuka on murhaaja. Vaan onko sittenkään? Lukijaa pidetään niin jännityksessä, että se on kyllä nautittavaa. Pidin tavattomasti siitä, että minut yllätettiin.