Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Siltä se vain näyttää, että mikään ei voi pysäyttää laadukkaan lastensarjakuvan ryntäystä Suomeen. Tim Probertin Lightfall : Viimeinen liekki on viimeisin tulokas ja tällä kertaa on luvassa mukavan eeppistä fantasiaa. Tarinan alku on tosin pienimuotoinen. Bea elää Suurmetsän keskellä possuvelhon kanssa, joka adoptoi hänet kun Bea oli pieni. Mukava elo keskeytyy kun Bea tormää metsässä galduuriin nimeltä Cadwallader. Galduurit ovat nykyään lähestulkoon sukupuuttoon kuollut kansa, joiden viimeinen edustaja Cadwallader saattaa olla. Tilanne kuulostaa masentavalta, mutta optimistinen Cadwallader ei ole tilanteesta millänsäkään. Possuvelho nimittäin varmasti osaisi auttaa Cadin sukulaisten etsinnässä, mutta Bean yllätykseksi vaari onkin hävinnyt kuin tuhka tuuleen heidän tullessaan takaisin mökille.
Haurasmuistisen possuvelhon jälkeensä jättämä kirje ei sekään lupaa hyvää, jokin asia nimeltään ”rauhattoman nukkujan sinetti” on jäänyt tarkistamatta ja itse asiassa sen sijaintikin on hävinnyt muistista, mutta niinpä vain vaari lähti etsimään sinettiä. Bea on syystäkin vanhuksesta huolissaan ja niin Bean ja Cadin matka kohti seikkailuja alkaa.
Aika nopeasti käy ilmi, että taustalla vaikuttavat paljon suuremmat tapahtumat kuin pelkästään vaarin katoaminen. Bean alkuperään selvästi liittyy jotain mystistä, ja niin liittyy myös hänen ikuisen tulen tölkkiinsä, joka ei koskaan sammu. Irpan maailma on myös siitä hassu paikka, että maailmaa ei enää valaise aurinko, vaan galduurien valmistamat keinovalot. Probertin luoma fantasiamaailma avautuu tämän ensimmäisen osan myötä hitaasti mutta lupaavasti. Kuitenkin tähän asti parasta sarjakuvassa on sen persoonalliset hahmot, vaikkakin alakuloinen Bea jää toistaiseksi hieman muiden hahmojen varjoon. Cadwallader on kerrankin hahmo, jonka räiskyvä positiivisuus on pikemminkin virkistävää kuin ärsyttävää, ja myöskin hurmaavan kelju Rauken Barnabus jää karismaattisena tyyppinä mieleen.
Probertin persoonallinen piirustustyyli voittaa sekin puolelleen. Kiinnostavia yksityiskohtia riittää, mutta juuri persoonallisissa hahmoissa Probertin tyyli tulee eniten oikeuksiinsa. Saa nähdä minne juoni lopulta vie, mutta tässä vaiheessa voi sanoa sen verran, että Lightfall : Viimeinen liekki aloittaa vahvasti, ja pistää odottamaan jatkoa vetävälle fantasiaseikkailulle.
