Nuori palomies valmistuu pelastusopistosta juuri kesän kynnyksellä ja saa kesätyöpaikan eli pääsee kesukaksi kuvitteelliseen Mäntylän kuntaan. Kesämiestä jallitetaan kaikin tavoin, haukutaan ja käskytetään, mutta hänen on vain oltava kaveria kaikkien kanssa.
Mies on kuitenkin tyytyväinen, on töitä joksikin aikaa ja jonkinlainen asuntokin järjestyy, paljoa hän ei tarvitsekaan. Työn vastapainona ovat vain baarit ja tytöt. Päättynyt seurustelusuhdekin rassaa ja mies miettii myös omaa tulevaisuuttaan, tosin vain aika-ajoin. Raskas työ, jossa ei enää sankarina näyttäydytä, vaatii myös raskaat huvit. Kesämies onkin sitten kaikkien huvina ja herja lentää, erittäin rankastikin.
Palo- ja pelastustoimi Suomessa on myös muutosten alla ja sekin koettelee miesten hermoja. Kukaan ei enää voi olla varma, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, eläkeikää on jo nostettu eikä miestä enää palkata töihin suoraan kadulta kaffekupin äärestä.
Partanen on keskittyy kuvaamaan tavallisen, pienen palolaitoksen arkea; sen raadollisuutta ja raskautta rankimman jälkeen. Joku voisi paheksuakin kielenkäyttöä, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että miesporukka on miesporukka ja mukana olevat naiset ovat suustaan vielä pahempia.
Kirjailija on kuitenkin jo tässä ensimmäisessä kirjassaan tuonut terävästi esiin sen, miten palokunnan työ on muuttunut – liekkejä näkyy enää harvoin. Myös organisaatiomuutokset ja jatkuva viran odottaminen ovat työntekijälle eli palomiehelle raskasta aikaa. Tämä on kertomus erään työntekijäryhmän arjesta rankimmillaan.
Suosittelen lukijoille, joiden mielestä tässä työssä on vielä hohtoa ja sankaruutta, tämä kertoo ehkä tarinan toisen puolen. Ehkä tätä olisi voinut vielä hiukan hioa, mutta Partasen ensimmäiseksi kirjaksi Liekin varjossa on aivan kohtalainen. Tämä on mainio kertomus nuoren miehen ensimmäisestä kesästä palomiehenä ja sen jälkeisistä tunnelmista, kun virka on jo taskussa, ja lajissaan tietääkseni melko ainutlaatuinen kuvaus.