Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mitä syntyy, kun kaksi terävää päätä kirjoittaa pamfletin? Juuri tällainen kirja, josta saa nauttia monellakin eri tavalla. Timo Hännikäinen ja Tommi Melender ovat saaneet aikaan melko poleemisen ja kärjekkään kirjan, jossa ei ketään säästetä ja asioista puhutaan, ainakin yleensä, niiden oikeilla nimillä.
Syytettyjen penkille on istutettu muun muassa Helsingin Sanomien tietyt toimittajat, entinen presidenttimme, muutama tunnettu poliitikko sekä lauma vihermarakatteja sekä se valtamedian osa, joka aina on vaatimassa ymmärrystä sorretuille vähemmistöryhmille. Loukkaantujia varmasti on riittänyt, mukaan lisätään vielä pari toimittajaa, jotka heti perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen alkoivat kirjoittaa Suomen olevan junttimainen ja rasistinen maa.
Hännikäinen ja Melender huomauttavat jämäkästi, että liberalismilla todella tarkoitettiin alunalkaen sellaisia liberaaleja, jotka puolustivat esimerkiksi darwinismia, ajoivat sananvapautta ja lehdistön oikeuksia. Lisäksi yksilöllä piti olla oikeus muodostaa oma maailmankuvansa tieteellisin perustein. Nyt tämä aate on jakautunut pelkästään talous- ja arvoliberalismiin. Nykyliberaali puolustaa yksilöä vain, jos tämän arvomaailma sopii yhteen hänen omansa kanssa. Mielestään epämiellyttävät piirteet hän on valmis kieltämään viimeiseen asti.
Alunperinhän liberalismi määriteltiin ideaksi puolustaa yksilön vapautta ja autonomiaa sillä tavalla, että siihen sisältyy myös aikuisen ihmisen vastuu omista teoistaan ja niiden seurauksista. Miehet ihmettelevät, miksi liberalismi mielletään samaksi asiaksi kuin suvaitsevaisuus. Usein vaaditaan kohtuuttomia erioikeuksia vähemmistöaseman perusteella. Talousliberalismin puolella taas kaikenmaailman gurut ja konsultit ajavat ihmisen velvollisuutta uhrata itsensä, vapaa-aikansa sekä perhe-elämänsä kilpailukyvyn sekä äärettömän ahneuden alttarille.
Kirja on lyhyehkö, esseistinen pamfletti. Tätä lukiessa kannattaa olla tarkkana, ettei nyt tulisi vaan sohaistua ihan omaan muurahaispesäänsä. Lukija saattaa jopa jäädä kiemurtelemaan, joku alkaa ehkä jopa ajatella omilla aivoillaan. Varsinkin viimeaikaisten poliittisten ja taloudellisten lausuntojen jälkeen tämä on jälleen tarkoitus lukea uudestaan. Suosittelen jokaiselle, jolla on pientäkään mielenkiintoa suomalaista mediaa, politiikkaa, populismia sekä massojen halveksuntaa kohtaan. Sen verran häijysti ja nautittavasti Hännikäinen ja Melender kirjoittavat, että tätä on nykytilanteessa jopa masokistinen nautinto lukea.