Ben Sachs kirjoitti nuorena miehenä yhden romaanin ja sittemmin hän teki monenmoisia muita kirjallisia töitä, kunnes hävisi kuvasta kokonaan. Kun kesäkuussa 1990 eräs mies räjäytti itsensä hengiltä, tietää Sachsin ystävä Peter Aaron, että toistaiseksi tunnistamaton uhri on varmasti Sachs, ja että nyt on kiire saada paperille se, mitä hän omasta mielestään ystävänsä elämästä ja teoista tietää.
Peter Aaron on tietenkin vain hitusen peitelty kirjailija Paul Austerin omakuva, mutta siihen ei tarvitse takertua. Aktiivisen ja epäluotettavan kertojan rooli sopii Aaron-Austerille erittäin hyvin kirjassa, jonka todellinen päähenkilö on miellyttävä ja älykäs herra Sachs, jonka kesken jäävä käsikirjoitus antaa nimensä Austerin romaanille: Leviatan. 70- ja 80-lukujen newyorkilaisista kulttuuripiireistä hahmogalleriaansa rakenteleva Auster siirtää kirjan mittaan painopistettä yhä enemmän amerikkalaisen elämänmenon havainnointiin ja kritisointiin.
Toistuva teema Austerin tuotannossa on elämän sattumanvaraisuus, ja Leviatanissa tämä suorastaan korostuu. Kuinka kaikki voi olla kiinni yhdestä yllättävästä kohtaamisesta maaseudulla, kuinka yksi sopivaan kohtaan kiinnitetty pyykkinaru saattaa muuttaa koko tarinan kulun, mitä jos muistikirjassa ei olisikaan ollut erästä nimeä… Pienet asiat, vallankin jos niitä käy miettimään, ovatkin sitten niitä aidosti isoja asioita.
Leviatan on Austerin 1990-luvun alun tuotantoa, enkä jostain syystä ollut lukenut sitä aiemmin. Siinä on kuitenkin jo paljon hänen myöhäisemmässä tuotannossa tutummaksi tulevia piirteitä, ja jotenkin tuntuu, että esimerkiksi taannoinen mammuttiromaani 4 3 2 1 olisi tässä jo jotenkin idullaan. Kannattaa lukea!