Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Inkerinsuomalaisen paluumuuttajabisnesmies Viktor Kärpän liiketoimet sujuvat hyvin. Yhtiöt kannattavat ja pitävät huolta niin työntekijöistään kuin valtion verokertymästäkin. Perhe-elämäkin on kunnossa, poika ja tytär kasvavat, vaimo, ystävät ja sukulaiset kukoistavat. Mutta miten on Kärpän itsensä laita? Hän on alakuloinen, juo liikaa, nukkuu huonosti. Eikä Viktor ole enää ihan nuori. Jonkin on muututtava, ja kun Viktor sen viimein ymmärtää, on moni tärkeä ihminen ja asia jo peruuttamattomasti poissa.
Matti Röngän Viktor Kärppä -dekkarisarja tulee päätökseensä Levantin kyyssä. Se on samantapainen kertomus kuin sarjan aiemmatkin osat, eli moneen suuntaan kulkeva, vetävästi kirjoitettu dekkari. Tai jos dekkarin määritelmällinen vaatimus on rikos ja sen selvittäminen, ei Rönkä mikään dekkarikirjailija ole. Kuten aiemminkin, myös Levantin kyyssä rikollisuus, erityisesti vaikutusvaltainen Pietarin kassa ja muut venäläisorganisaatiot, vaikuttavat enemmänkin taustalla, viitekehyksenä. Viktor Kärpän rooli on auttaa kaikkia, jotka apua kaipaavat: pietarilaisgangstereita, Suomen poliisia, erityisesti moottoriturpaista ystäväänsä Teppo Korhosta, veljeään Alekseita ja ketä milloinkin, yleensä pääkaupunkiseudun maahanmuuttajaporukoita. Mutta nyt raja tulee vastaan.
Levantin kyytä on hieman hankala vinkata. Pitkän ja osittain jatkuvajuonisen kirjasarjan aloittaminen sen päätösosasta ei tietenkään ole kovinkaan järkevää, vaikka kyllä Levantin kyyn irtokarkkinakin voi nauttia, ei se niin paljoa aikaisempaan nojaa. Mutta sekavaksi se voi kyllä jäädä. Röngän tuttavalle seitsemäs Kärppä on puolestaan laatutuote siinä missä muutkin sarjan osat. Joka tapauksessa Matti Rönkä kirjoittaa hyvin, huumorillakin – niin hyvällä kuin (Teppo Korhosen) huonolla. Minä pidin tästä. Toivottavasti Matti Rönkä jatkaa vielä kirjallista uraansa, vaikka Viktor Kärppä pääsisikin jo eräänlaiselle eläkkeelle.
