Suomalaisen kauhukirjallisuuden ykkösnimi Marko Hautala on julkaissut uuden teoksen. Tämä kantaa nimeä Leväluhta ja on Hautalan kahdeksas romaani.
Leväluhdan keskipisteessä on lapsuudenkoti ja särkynyt perhe. Päähenkilöinä toimivat sisarukset Meeri ja Lari. Meeri hylkää oman perheensä ja palaa kotiseudulleen Pohjanmaalle. Siellä häntä odottavat perheensä jäänteet: äiti on lakannut puhumasta, isä kuollut kummissa olosuhteissa ja velikin on suljettu mielisairaalaan. Kaikkiin tuntuu sisältyvän jotain kummallista.
Kun siihen päälle heitetään kummallisesti homehtuva talo ja läheinen Leväluhta (suonsilmäke, jonne on aikoinaan upotettu kymmeniä kuolleita) saadaan kasaan hedelmällinen lähtökohta kauhutarinalle.
Marko Hautalaa on mainostettu Suomen Stephen Kingiksi. Se on hirvittävän suuri kehu, mutta hänen kohdallaan se ei ole kokonaan tuulesta temmattu. Hautala, kuten Kingkin, tuo kauhun tavallisten ihmisten lähelle. Leväluhta on hyvin päähenkilövetoinen, jossa kirjan eteneminen nojaa suurelta osin päähenkilöiden mielenliikkeiden seuraamiselle.
Sekä Meeri että Lari ovat toimivia hahmoja, mutta lukijana en pitänyt heistä kummastakaan. Epämiellyttävät päähenkilöt ovat hankalia toteuttaa hyvin, sillä lukijan täytyy välittää siitä, mitä päähenkilölle käy. Tämä on erityisen tärkeää kauhukirjallisuudessa, joka monesti käsittelee päähenkilöiden selviytymistä yliluonnollisesta tilanteesta.
Leväluhta on minusta kokonaisuutena hyvä kirja. Se ei minusta aivan yltänyt Kuokkamummon tai Kuiskaavan tytön tasolle, mutta kauhun ystävä varmasti viihtyy sen parissa.