Meditaatio ja rukous – katsojansa näkökulmasta riippuen ne joko sopivat yhteen tai ovat täysin eri asiaa. Olli Seppälän toimittama kirja Lepään joogamatollani ja rukoilen lähtee siitä, että kristityn jooga on kristillistä joogaa. Se vastaa ihmisen rauhan kaipuuseen ja sanoittaa rukousta arkisten elämän haasteiden ja pysähtymisen keskellä. Joogamatolla on oma kehollisuus ja yhteys koko luomakuntaan on läsnä.
Kirja jakaantuu neljään lukuun: Mieli, Keho, Henki ja Matkalla. Näiden nimikkeiden alle on jaoteltu neljäntoista eri kirjoittajan rukouksia. Itseään kuulosteleva rukoilija lepää hengityksensä tahdissa, keskittyy kuntosalin painavan tangon ääressä tai palvelee juoksuaskeltensa tahdittamana. Joogasta tutut asennot, kuten soturiasento ja aurinkotervehdys, saavat omat rukouksensa.
Jokaista lukua rytmittävät myös Olli Seppälän rukousaforismit, jotka puhuttelivat itseäni eniten: ”Jos rukoilet vain silloin, kun sinulla on asiaa Jumalalle, et ehkä koskaan saa selville, mitä asiaa Jumalalla on sinulle. Älä siis pelkää hiljaisuutta.” Meditatiiviseen hiljaisuuteen johdattavat myös Pekka Yrjänä Hiltusen harjoitukset. Astrologinen rukousmeditaatio saa kuitenkin jo nikottelemaan – horoskooppimerkkini mukaan en sentään taivu mietiskelemään vastuuta itsestäni ja muista.
Lueskelin kirjan rukouksia useamman kerran, jotkin niistä puhuttelivat jo ensi lukemalla. Toiset taas herättivät hyvin ristiriitaisia tunteita ja jäivät kaukaisiksi; ehkä niitä ei ole universaaleiksi rukouksiksi tarkoitettukaan, niissä on tekijänsä henkilökohtainen kokemus ja mietiskely niin vahvasti läsnä. Lisäksi voi olla haasteelllista nähdä jooga ja meditaatio erotettuna vuosituhantisesta itämaisten uskontojen taustastaan. Kun syksyn joogaryhmät ovat taas täyttyneet hetkessä, Seppälän kirja tarjoaa uudenlaista näkökulmaa joogaharrastukseen.