Leopardinainen on osa Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjaa, jossa tunnetut uudemman polven ranskalaiset sarjakuvataiteilijat esittävät näkemyksiään suosituista sankareista Pikosta ja Fantasiosta.
Yann ja Olivier Schwartz tekivät sarjaan vuonna 2009 osan Tummanvihreä pikkolopoika, jossa pikkolo Piko ja toimittaja Fantasio seikkailevat natsien miehittämässä Brysselissä vuonna 1942 ja tutustuvat toisiinsa. Nyt käsillä oleva albumi on jatkoa Tummanvihreälle pikkolopojalle. Vuosi on 1946, natsit on karkoitettu ja Piko, vaikka sotasankari onkin, on alkoholisoitunut pikkolo.
Piko kohtaa hotellissaan mystisen leopardinaisen, joka on tullut etsimään kadonnutta taikakalua. Piko pelastaa leopardinaisen ja päätyy Fantasion kanssa Pariisiin jahtaamaan kadonnutta taikakalua. Samaan aikaan liittoutuneet jahtaavat ydinohjelman kanssa tekemisissä olleita natseja operaatio Paperclipin merkeissä.
Albumi on täynnä äkkiväärää huumoria, näyttäviä kulkupelejä, toimintaa ja viittauksia aikakauden kulttuurielämään – tarinassa piipahtavat muun muassa Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir.
En ole lukenut Tummanvihreää pikkolopoikaa; suosittelisin kuitenkin aloittamaan siitä, vaikka tämä toimii itsenäisestikin. Lieköhän jatkoa luvassa? Langat vedetään sen verran yhteen, että tästä albumista muodostuu ehjä kokonaisuus, mutta silti tämä tuntuu vähän yhdeltä episodilta pidemmässä tarinassa.