Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Koen joskus uuden elämäkerran aloittamisen jopa vähän pelottavana puuhana. Kuinka monta kertaa onkaan käynyt ilmi, että se kuuluisa ja ihailtu ihminen onkin ollut läheisilleen aivan karmea ihminen (Steve Jobs, katson sinua). Tietysti persoonan puutteet eivät tieteellisiä tai taiteellisia meriittejä pois pyyhi, mutta silti sellainen aavistuksenomainen pettymys jää usein jälkimauksi, ikään kuin maailmassa olisi jokin oikeudenmukaisuuden mutteri hieman rikki.
Siispä tällaiset lapsekkaat ajatukset mielessäni lähdin lukemaan suurista suurimman Leonardo da Vincin elämäkertaa ja kerrankin yllätyin positiivisesti. Mies oli paitsi nero niin myös aivan mahtava tyyppi! Eipä sillä, oli tämä kirja kyllä erinomaista luettavaa muutenkin.
Elämäkerturi Walter Isaacson on toki kokenut tekijä, joten erinomainen lopputulos ei tule yllätyksenä. Elämäkerran lähtökohdaksi on tällä kertaa otettu Leonardon muistiinpanot ja työpäiväkirjat. Niitä onkin jäänyt jälkipolville aika lailla, yli 7200 sivua ja sekin on arviolta vain neljännes siitä, mitä hän elämänsä aikana kirjoitti. Osa henkilökohtaisista muistiinpanoista on muuten julkaistu suomeksi, joten kyseinen teos on erittäin suositeltavaa luettavaa tämän elämäkerran ohessa.
Toki elämäkerta itsessään on myös runsaalla kuvamateriaalilla varustettu, kuten odottaa sopii, ja kirja on muutenkin oikea paksukainen. Isaacson seuraa huolellisesti Leonardon elämänvaiheita ja välillä pysähtyy tarkkailemaan tarkemmin Leonardon tiettyjä teoksia ja tutkimussuuntauksia.
Aika pian Leonardon elämästä paljastuu piirteitä, jotka jatkuivat hänen elämänsä loppuun saakka; hänellä oli nimittäin todellisia vaikeuksia viedä mitään projektiansa loppuun asti. Kirja esittelee loputtomalta tuntuvat määrät toinen toistaan mielenkiintoisempia taiteellisia ja tieteellisiä tutkielmia ja projekteja, jotka olisivat voineet jäädä historiankirjoihin, jos ne vain oltaisiin saatettu loppuun saakka. Tässä ei ole kuitenkaan kyse mistään saamattomuuden taivastelusta, vaan tämä piirre paljastaa jotain hyvin olennaista Leonardon nerouden luonteesta.
Uteliaisuus oli Leonardossa niin määräävä piirre, että sitä voisi melkein pitää pakkomielteenomaisena. Hän oli kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, mikä luonnollisesti tarkoitti, että hän ei voinut eikä halunnut keskittyä yhteen asiaan kovinkaan kauan. Tästä huolimatta hänen työpäiväkirjansa paljastavat, että hänen huomiointikykynsä ei jäänyt missään vaiheessa pinnallisen tarkastelun tasolle, vaan hän teki tavattoman tarkkoja johtopäätöksiä, joista monet olivat jopa vuosisatoja aikaansa edellä.
Tästä on kiittäminen Leonardon hyvin huolellista empiiristä lähestymistapaa, ja ennen kaikkea sitä, että hän oli täysin valmis hylkäämään vanhat oletuksensa, mikäli todisteet puhuivat niitä vastaan. Tietynlainen mielen joustavuus, asioiden luova yhdistäminen ja mielikuvituksen rikkaus olikin hänelle hyvin ominaista. Leonardo itse esimerkiksi argumentoi vahvasti maalamisen olevan paitsi taidetta myös tiedettä, sillä pystyäkseen luomaan kolmiulotteisia kappaleita kaksiulotteisella pinnalla taiteilijan pitää ymmärtää sekä perspektiiviä että optiikkaa, jotka kummatkin perustuvat matematiikkaan. Taide ja tiede sekoittuivatkin hyvin monessa hänen tutkimassaan asiassa.
Leonardon nerouden avain oli oikeastaan poikkitieteellisyys, kyky yhdistää humanistisia aloja ja teknologiaa. Kirjaa lukiessa tuli väistämättä mieleen, miten paljon opittavaa nykyihmiselläkin olisi Leonardon tavasta tarkastella maailmaa ja renesanssi-ihmisen ihanteesta ylipäätään. Nykyinen vastakkainasettelu humanistisien ja luonnontieteiden välillä tuntuu jokseenkin hedelmättömältä ja jos Leonardo da Vinci jotain osoitti, niin sen miten uskomattomalla tavalla nämä kaksi voivat parhaimmillaan täydentää toisiaan. Kuten Isaacson asian summaa, Leonardo da Vinciltä voi oppia, miten halu ihmetellä päivittäin kohtaamaamme maailmaa voi tehdä elämämme jokaisesta hetkestä rikkaamman.
Leonardo da Vinci on siis paitsi erinomaisesti tutkittu tietokirja, myös inspiroiva kirja siinä mielessä, että se osoittaa, miten Leonardon nerous perustui asioihin, joita kaikki voivat harjoittaa. Suositeltavaa luettavaa tieteen, taiteen ja historian ystäville, ehdottomasti.