1400- ja 1500-lukujen taitteessa Eurooppa ja Pohjois-Afrikka olivat jatkuvien myllerrysten alla. Satoja vuosia Iberian niemimaan eteläosia hallinnut Granadan islamilainen sulttaani sai väistyä kastilialaisten valloittajien alta. Nykyisen Marokon alueella pienet kaupunkivaltiot kilpailivat vaikutusvallasta. Konstantinopolista käsin Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä toisaalta Balkanin niemimaata pitkin Unkarin ja Itävallan alueille ja toisaalta nopeasti myös etelään, aina Kairoon ja Aleksandriaan asti. 1500-luvulle tultaessa Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta kävi omaa sotaansa Ranskaa vastaan Vatikaanin toimiessa kolmantena osapuolena koko Eurooppaa raatelevissa konflikteissa.
Kaiken tämän keskellä kulkee Leo Afrikkalainen, sivistynyt kirjailija, diplomaatti, kauppamies ja seikkailija, jonka monet matkat vievät hänet koettelemuksesta toiseen, maanpaosta maanpakoon joko itsensä tai läheistensä vuoksi. Leo syntyy Granadassa juuri ennen kastilialaisvalloitusta arvostetun vaakamestari Muhammedin poikana ja saa nimekseen Hasan. Nuoruutensa hän viettää maanpakolaisena Fèsissä, menestyy opinnoissaan ja pääsee mukaan enonsa kauppamatkoille ja lähettilääksi. Retket vievät nuorta Hasania aina Timbuktuun ja Egyptiin asti. Hän seuraa sotapäälliköitä kaupunkien piirityksiin, päätyy suutelemaan niin sulttaanien kuin paavienkin käsiä. Kohtalo kuljettaa häntä loistoon ja puutteeseen, palatseihin ja vankityrmiin.
Amin Maaloufin historiallinen romaani Leo Afrikkalaisen vaiheista on jännittävä seikkailutarina ja silmiäavaava kurkistus 500 vuoden taakse vieraaseen kulttuuriin. Kirjan jokainen luku kuvaa yhtä (arabialaista) vuotta Hasanin elämästä. Maalouf kirjoittaa hyvin suoraviivaisesti; Leo Afrikkalaista onkin hiljattain lukemani Samarkandin tavoin varsin vaivatonta lukea. Maalouf tavoittaa 500 vuoden takaiset tunnelmat elämänmakuisesti ja terävästi. Maaloufin ja Leon matkassa olisi mielellään kulkenut vieläkin kauemmaksi!