Niina Laitinen se jaksaa aina vain: nyt on menossa jo neljäs villasukkakirja neljässä vuodessa, eivätkä tässä ole mitenkään hänen kaikki suunnittelemansa ohjeet, vaan hän on julkaissut niitä sekä käsityöalan lehdissä, neuleyhteisö Ravelryssä että mm. Kodin Kuvalehden tilaajalahjoina. Tuottelias daami siis!
Tämän uuden kirjan teema on nimensä mukaisesti rakkaudessa: mukana on 12 villasukkaohjetta, joista jokaisesta on varioitu hieman sirompi ja sitten vähän rouheamman näköinen ja kokoinen versio. Kirja kertoo rakkaustarinan: alussa tutustutaan ja hurmaannutaan vähän tequilankin voimin. Myöhemmin tarvitaan jo uskallusta kokeilla ja heittäytyä uuteen, mutta se palkitaan ihanina hetkinä Suomen luonnossa, on kyseessä sitten kesäyön onni tai hassuttelu tähtien alla. Ja kuten romantiikalle hyvin sopii, kaikki päättyy häihin; häävalssina ja kaiken kruununa soi Uralin pihlaja.
Kovin on siis söpöinen tämä tarina, mutta itse asiassa tällaisille sukkapariskunnille on mielestäni ollut hyvinkin paljon tilausta. Kauniita – vai pitäisikö sanoa komeita – miesten sukkamalleja ei ole ollenkaan liikaa, sillä kaikki miehet eivät todellakaan välitä somessa pyörivistä malleista, joissa miehekkyyttä markkeeraa tutun olutmerkin karhunpää, tai sitten sitäkään vähää niistä, joihin on ikään kuin humoristisesti neulottu miehen sukupuolielinten kuvia. – Mutta ehkä olen tosikko, kuka tietää. Joka tapauksessa nämä Laitisen mallit ovat silmiini oikealla tavalla tyylikkäitä, ja tällaisia parimalleja olisi mukava neuloa vaikkapa häälahjaksi.
Tottakai näissäkin sukissa näkyy se Laitisen omintakeinen neulekäsiala, joka saattaa tuntua itsensä toistamiselta, mutta eihän pantteri pilkuistaan pääse eroon. Ja jollain tavalla olen tykästynyt tähän tyyliin; sukat ovat joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta yleensä suhteellisen helppoja neuloa ja lopputulos on kuitenkin näyttävä. Joten paljon kiitoksia vain, Niina: sinun villasukkasi ovat eittämättä tärkeä osa suomalaista sukkaperinnettä.