Billie on omasta mielestään sivistymätön moukka jo pelkän syntyperänsä takia. Franck on hyvin toimeentulevan perheen älykäs poika, mutta pähkinä perheelleen homoseksuaalisuutensa takia. Sattuman oikusta Billie ja Franck päätyvät yhteen koulutehtävän takia. Samalla he ystävystyvät ja omalla tavallaan rakastuvat.
Lempi ei ole leikin asia osoittaa kuinka rakkaus esiintyy monessa muodossa, eikä vain intohimoisena kauniin täydellisille ihmisille. Billie kertoo elämästään Franckin kanssa, johon kuuluu ylä- ja alamäkiä kuin avioliittoon. Välillä veri vie ja tuntuu kuin perintötekijät päättäisivät kohtalosta. Pikkuhiljaa päästään nykyhetkeen jossa Billie tunnustaa kaiken jotta Franck selviytyisi. Mistä onkaan kyse – se selviää vasta kirjan lopussa.
Teos on ylistyshuuto luusereille, erilaisille ihmisille joita katsotaan oudosti, koska he uskaltavat olla omanlaisiaan. Vaikeakin elämä voi olla täynnä taikaa ja tyytyväisyys on elämäntapa eikä tavoite.
Lempi ei ole leikin asia ei anna mitään uutta mutta kujeileva teksti ilahduttaa ja piristää mieltä, vaikka ruusuilla ei tanssita. Ranskalaisen kirjallisuuden salaisuus – elämä voi olla ankeaa, mutta itse ei tarvitse olla.