Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suomalainen keskustelu eutanasiasta alkoi jo 1960-luvun puolivälissä, kun Clarence Blomquistin kirja Eutanasia : lääketieteellinen kuolinapu, ilmestyi. Kirja on julkaistu tässä uusintapainoksena kokonaisuudessaan. Lisäksi mukana on useita tärkeitä puheenvuoroja kuolemasta ja eutanasiasta. Suuri syy asian esilletuloon on myös uudelleen vilkkaana herännyt keskustelu asiasta sekä Suomessa että ylipäänsä Euroopassa. Alankomaissa lainsäädäntö on edennyt jo eutanasian hyväksymiseen tietyin reunaehdoin ja nyt keskustellaan kiihkeästi alaikäisten mahdollisuudesta eutanasiaan. Selkeä tilaus kirjalle ainakin on myös siinä mielessä, että vanhustenhoidon tila on paikoittain niin huono, että sekä hoidettavat että omaiset pitävät kuolemaa hoitoa parempana vaihtoehtona.
Artikkeleissa esitetään erilaisia lääketieteellisiä perusteita, mutta myös aivan tavallinen nainen (vaikka hän nyt onkin koulutukseltaan terveydenhuollon ammattilainen) kunnioittaa ja kertoo isänsä omasta vaatimuksesta kuolla ihmismäisesti, inhimillisissä oloissa. Eikö tämä ole luonnollista? Miksi toisinaan hoidetaan aivan viimeiseen asti, kustannuksista ja hoidon tehottomuudesta tai sen rajuudesta sekä jopa vahingoista välittämättä? Onko itsemurha synti – entä siinä avustaminen?
Lempeä kuolema ei ehkä anna vastauksia, mutta se kannattaa kyllä lukea. Väestö vanhenee väistämättä ja omakin kuolema on jokaisella edessä. Miten siihen pitäisi suhtautua ja kannattaisiko vähän jopa valmistautua, vaikka tekemällä hoitotestamentti? Toisaalta, yhteiskunta pakottaa jo nyt sairaat ja eläkeläiset elämään niin rajattua, niukkaa ja virikkeetöntä elämää, että siitä pakenemisen soisi olevan edes hieman helpompaa. Tämä on vain oma kerettiläinen mielipiteeni. Itsemurha ei sentään ole rangaistava teko, eutanasia ja siinä avustaminen ovat. Ainakin toistaiseksi, mikäli olosuhteiden ja henkilön terveydentilan ei voida katsoa lieventävän syytöstä ja mahdollista rangaistusta.
Kirja on sinällänsä keskustelua herättävä ja mielenkiintoinen. Olisin kuitenkin toivonut vielä hiukan räväkämpää otetta. Ei nyt ehkä kuoleman opaskirjaa, mutta sellainenkin olisi ehkä syytä laatia. Miksi ihmisen kuorta on vain pidettävä elossa jopa kymmeniä vuosia, vaikka sen sisältä on kaikki ajatustoiminta jo kadonnut?
Suosittelen jokaiselle, jota oma tai läheisen tuleva kuolema alkaa mietityttää. Asiasta kannattaa keskustella ajoissa, sillä myöhemmin siihen ei ehkä enää ole mahdollisuutta monestakin eri syystä. Elämä yllättää! Hiukan teoreettiset artikkelit sekä varovainen aiheen käsittely ärsyttävät ehkä sopivasti miettimään tilannetta omalla kohdallaan. Niin varovaisia tässä maassa vielä ollaan – toisaalta sairaiden ja vanhusten laillinen kidutus niin sanotuissa hoitolaitoksissa on vielä täysin lainmukaista ja se koetaan jopa oikeaksi. Lue ja mieti, sillä sinäkin tapaat sen vielä edestäsi. Olkoot siis kuolema lempeä!
(Kirja on uusintapainos teoksesta Sinikka Airas, Pirkko Lahti & Ilkka Taipale (toim.): Kuolema. Suomen Mielenterveysseura, Jyväskylä 1977, Clarence Blomquistin teos Livet, döden och läkaren om medicinsk dödshjälp ilmestyi ensimmäisen kerran 1964.)