Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pohjoiskorealaisen loikkarin Shin Dong-hyukin tarina on saanut runsaasti julkisuutta Suomenkin mediassa. Diktaattorivaltion vankileiriltä karannut Shin on hiljaisella äänellä puhuva, väsyneen näköinen mies, joka kertoo kerta toisensa jälkeen elämänsä kamalimmista asioista. Nyt hänen elämäänsä käsittelevä kirja Leiri 14 on julkaistu suomeksi.
Shin Dong-hyukin tarina voisi olla väkivaltaisesta fantasiakirjasta tai dystopiaa käsittelevästä tieteiskirjallisuudesta, mutta harva kirjailija osaisi keksiä näin julmaa tarinaa. Shinin elämän todellisuus on niin sietämättömän epäinhimillinen, että sen toivoisi olevan mielikuvitusta. Osa kirjassa kuvatuista raakuuksista on niin äärimmäisiä, että ne jopa turruttavat. Kuvamateriaali lisää tekstin tehoa.
Shin syntyi pohjoiskorealaisella vankileirillä. Vartijat olivat valinneet hänen vanhempansa ja antaneet nämä toisilleen palkinnoksi. Liitosta oli syntynyt jo yksi, Shiniä vanhempi poika. Shinin ja tämän veljen syntymät olivat onneksi luvallisia, sillä luvattomista raskauksista sekä äiti että lapsi saivat rangaistukseksi kuoleman. Vaara oli hyvin todellinen leirillä, sillä vartijoilla oli tapana hyväksikäyttää naisvankeja.
Elämä vankileirillä oli Shinille silkkaa pelkoa, työtä, väkivaltaa ja ennen kaikkea nälkää. Kehenkään ei voinut luottaa ja kuka tahansa saattoi olla petturi. Leirin vartijoita oli kehotettu kohtelemaan vankeja kuin eläimiä, mutta tuskin eläimiäkään käsiteltiin niin pahoin kuin pohjoiskorealaisia vankeja. Jatkuvan väkivallan ja kidutuksen seurauksena Shinistä tuli olento, jolla ei ollut tunteita; hänen sisimmässään oli vain pelkkää nälkää ja pelkoa. Hän ilmiantoi oman äitinsä ja veljensä, kun nämä aikoivat paeta, ja myöhemmin hän joutui seuraamaan näiden teloitusta. Ainoa hyvä puoli vankielämässä oli Shinin välttyminen pohjoiskorealaiselta propagandalta. Kim-dynastiaa ylistävä kultti oli läsnä kaikkialla muualla maassa, mutta ei vankileirillä. Leirillä syntyneenä ja eläneenä Shin ei tiennyt maailmasta mitään ennen kuin ystävällinen vanki kertoi hänelle tarinoita toisista valtioista ja ruoasta. Nälkä vihdoin motivoi Shinin pakenemaan.
Shinin pako onnistui, mutta vaikeudet jatkuivat. Uusi elämä oli hankalaa. Shin yritti sopeutua ulkomaailmaan ja taistella samalla muistojensa kanssa. Hänellä oli ongelmia säilyttää työpaikkaa tai käsitellä rahaa. Hän kävi luennoimassa elämästään, mutta ei halunnut kertoa kokemuksistaan, joita häpeä sävytti. Hän tunsi, että hänen sisällään oli ”eloton tila”, mutta kun hän vihdoin alkoi kokea tunteita, kaikki muuttui entistä tuskallisemmaksi.
Blaine Harden kertoo Shinin tarinan myötätuntoisesti mutta rehellisesti. Harden mainitsee, että aluksi Shin valehteli osuudestaan äitinsä ja veljensä kuolemaan, mutta tunnusti myöhemmin ja kertoi totuuden. Harden kertoo avoimesti molemmat tarinat. Hän on myös tarkistanut usealta pohjoiskorealaiselta loikkarilta ja asiantuntijalta Shinin tarinan paikkansapitävyyden. Ruth Jakobsonin suomennos on muutamaa ilmaisua lukuun ottamatta huolellisesti tehty.