Muutaman vuoden päästä kolmikymppisiään juhliva Mimmi Lehmä on huippuhahmo. Mimmi sekä ystävänsä Varis muodostavat parivaljakon, jonka enemmän ja vähemmän toheloita tempauksia ainakin meillä luetaan koko perheen voimin. Kaksivuotiaskin tuntee ystävykset jo hyvin, olihan yksi hänen ehdottomia ensikirjasuosikkejaan Varis sanoo ei!, yltiöpäisessä negatiivisuudessaan vallan hauska kirjatapaus. Yksi Mimmin ja Variksen suosion salaisuuksista onkin varmasti henkilöhahmojen keskinäinen erilaisuus; lehmä, joka on utelias ja avoin lähes kaikelle, lintu, joka vastustaa käytännössä kaikkea.
Tällä kertaa Mimmiä pitkästyttää pelkkä laitumella makailu. Niinpä hän päättää liittyä uimarannalla leikkivien lasten seuraan. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että ensin on karattava aitauksesta. Pakopuuha ei sattumoisin suju ongelmitta ja oikeastaan tyssää alkujaan, kun kanttura kompastuu piikkilankaan. Sitten tarvitaankin jo paketillinen laastaria, eikä tämäkään vielä riitä, sillä pääkoppaan kohoaa komea kuhmu. Isäntä hoitelee kyllä laastaroinnin, mutta entäpä kuhmu? Siihen taidetaan tarvita Variksen auttavaa siipeä.
Mainio, sopivasti toimintaa ja sopivasti huumoria sisältävä Mimmi-tarina jälleen kerran. Ja ihan mimmimäisen opettavainenkin. Suosittelen.