Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ihanaa, vielä Leevi and the Leavings! Yhtyeen keulahahmo, Gösta Sundqvist, menehtyi 16.8.2003 vain 46-vuotiaana. Surullista, sillä mitä kaikkea olisi voinut vielä olla annettavana… No, turha jossitella. Se jo tehty musiikki elää ja voi hyvin edelleen. Muistan nimittäin tämänkin kirjan, josta pidin paljon!
Timo Kalevi Forss on paneutunut siihen, miten mikäkin biisi syntyi ja kaivanut esiin kaikkia mahdollisia Sundqvistin haastatteluja, niitä, jotka kaikessa rikkaudessaan ovat ihan huippuja. Gösta oli seppä, sanoi suoraan, mitä oli mieltä ja oli aika usein oikeassa ja jos ei ollut, niin sekään ei haitannut.
Göstan ääni pääsee framille hyvin tässä kirjassa, mutta myös muiden bändin jäsenten. Tulee näkökulmaa useammalta suunnalta ja se juuri tekee tarinasta uskottavan. Tälläisena aikana on hienoa, kun voi lukea kirjaa luurin kanssa ja kuunnella samalla biisin, kun siitä kerrotaan. Saada vähän kuin ”sisäpiirin” tietoa, että jahas, näinkös se tehtiin.
Aika lailla usein nousee esiin Göstan räävittömyys ja se, miten suoraan niitä asioita kerrottiin. Silti aika lailla rehellisesti. Sitten se, miten hän ”pilkkasi” niitä, jotka vuodattivat omaa elämäänsä tuotantoonsa. Sundqvist kertoi muista, koska piti omaa elämäänsä sellaisena, ettei siitä mitään kerrottavaa olisi ollut.
Leevi and the Leavingsin musiikki on tehty ajat sitten, mutta se elää ja vaikuttaa edelleen. Se musiikki soi ja on tänäänkin ajankohtaista ja siitä tykkää kaikenikäiset, ne joilla on se kyky ymmärtää, mitä niissä kerrotaan. Jotenkin sitä haluaisi uskoa, että jossain se Gösta myhäilee partaansa ja on tyytyväinen.
”Jos Helsinki on kaunis”-biisistä (1988) oli Gösta sanonut Ylen haastattelussa mm. ”Samanlaisia viinintissuttelijoita löytyy korkeistakin yhteiskuntaluokista. Ne vain kusevat ehkä marmoriseen vessanpönttöön, spurgut kusevat seinään”.
Jos jonkun olisin halunut oppia tuntemaan, jos johonkin olisin halunut tutustua, niin juuri Gösta Sundqvistiin. Kaiken, mitä olen hänestä lukenut ja kuullut ja se musiikki, on vaan niin sellaista, mikä tulee lähelle omaa elämää tai katsantokantaa.
Tämä kirja on huippu! Kuuntelin sen, otin käsiini ja pläräsin innoissani. Katsoin kaikki hienot valokuvat, joita on on koottu kotiarkistoista ja olin niin messissä. Luin pätkiä sieltä täältä ja asettelin hyllyyni hyvillä mielin, että voin joskus halutessani palata niihin ja näihin tunnelmiin.
