Mies palaa jostain, hän on ollut liikkeellä jo kauan ja etsii elämäänsä edes jonkinlaista pysyvyyttä. Hän perustaa turvallisuusalan konsultaatioita ja toimeksiantoja tarjoavan yrityksensä Tampereelle. Tämä ei juuri aikaa vie; hän on tottunut toimimaan. Kaikin tavoin.
Toimeksiantojakaan ei tarvitse odotella, ystävätär ja rakastettu tekee firmalle kotisivut ja mainekin on ehkä kulkenut hänen edellään. Kun eräs kylmänkaunis äiti tekee hänelle tarjouksen, siitä ei ole syytä kieltäytyä. Ei ainakaan siksi, että tapahtumat olivat pääuutistenkin otsikoissa ja pojan motiivi ei edelleenkään ole tiedossa. Miksi nuori, rauhallinen mies saa päähänsä alkaa riehua ravintolassa polttopullojen ja aseen kanssa surmaten asiakkaita ympärillään sekä lopulta itsensä?
Mies tekee työtään ja törmää lähes välittömästi asioihin, jotka vaativat tarkempaa selvittelyä ja jopa välittömiä ratkaisuja. Ehkäpä jopa väliaikaista toimintakyvyttömyyden tuottamista tai eliminointia. Se ei ole ongelma. Totuus on. Hän haluaa tietää totuuden pojan toimien takana eikä usko kaikkea kuulemaansa. Totuus on tässäkin jutussa subjektiivinen käsite ja sen selville saaminen koskettaa monia ihmisiä, rankasti.
Lausukaa Paranoid on vetävä toimintajännäri, joka ei jätä lukijaa hetkeksikään lepäämään tai miettimään. Väkivaltainen, kyllä. Oikeudenmukainen, kyllä – sikäli kuin ei puhuta laista tai poliiseista, jotka välttämättä eivät ole sama asia. Rakkautta – kyllä, sekin voi satuttaa kuin väkivalta. Politiikkaa – jotain, jolla perustellaan saamattomuutta ja yhteiskunnan toimimattomuutta. Moottoripyöriä ja metallimusiikkia – kyllä, parempi näin kuin vakaa merkonomipariskunta kaksine lapsineen ja koirineen kuunnellen Kootut Iskelmät -variaatioita.
Jännäri vie mennessään ja iskee kuin tauti, jättää jälkensä lähes jokaiseen lukijaan. Välttämättä kaikki eivät hyväksy miehen mielipiteitä, mutta olisiko jossain ainakin totuuden aavistus? Sen päättää tietysti vain lukija. Itse pidin kielenkäytöstä, hieman erikoisemmasta tavasta tarjota lukijalle elämyksiä ja totuuksia omilla aivoillaan ajattelevan, erilaisen miehen mielipiteistä ja toimista. Kirjoittaja osaa myös tarjota ironisia heittoja ja rankahkoa huumoria, joka ei ehkä ole kaikkien mieleen – itse arvostan myös tätä puolta tarinassa.
Suosittelen jännäreiden ystäville, jotka eivät vierasta rajumpiakaan tapahtumia ja kielikuvia. Tämä on Biker-saagan ensimmäinen osa eli jatkoa odotetaan ainakin täällä!