Luin psykiatri ja tietokirjailija Leena Kotilan ensimmäisen Laura-kirjan oikein mielelläni, sillä baletin maailmaan sijoittuvaa fiktiota on vain vähän. Ensimmäisessä osassa Kotilan taustat tulivat hyvin esille, sillä romaani oli täynnä baletin sanastoa ja muutenkin kaikenlaisia nuoruuden kehitykseen liittyviä termejä.
Nyt toisessa osassa tilanne on kääntynyt sikäli ympäri, että kirjan kokonaisuus keskittyy päähenkilöidensä myllertävien nuoruustunteiden käsittelyyn. Laura, hento ja pieni suomalaisballerina, on valittu jo kahteen tärkeään rooliin: hän saa esittää sekä Pähkinänsärkijän Claraa että opiskelijatoveri Nathanin Sibeliuksen musiikkiin laatiman koreografian pääosaa. Mutta voimat eivät tahdo kestää moninaista rasitusta, painokin laskee jo entisestään eikä nukkumisesta tule mitään. Omia voimiaan mittelevät myös suomalaistoveri Markus, josta on matkan aikana tullut lyhyesti Mark, sekä australialaiset Cathy ja Sara, ja Nathankin ehtii jossakin välissä käydä poliisirakkaansa Meredithin yövieraana.
Kuviot ovat aika lailla saippuaoopperamaiset, mutta uskoisin, että omissa vastaavissa tunteissaan pyöriskelevät nuoret voisivat pitää siitä hieman enemmän kuin minä, joka vain odotin balettikuvioiden tuloa etualalle; valitettavasti tenduihin ja fouetteihin päästiin vasta viimeisillä sivuilla. Mutta jos on lukenut sarjan ensimmäisen osan, on tämäkin ihan tärkeä lukurupeama.