Olen ihan pienestä asti ollut innokas baletin ihailija ja lukutoukkana olen samalla etsinyt myös baletin maailmaan sijoittuvia kirjoja. Kaunokirjallisuutta on ainakin aikuisille ollut vaikea löytää – Vicki Baumin klassikkoteos Ballerina ei ole vielä vertaistaan kohdannut – ja nuortenkirjojakin tiedän vain muutaman. Nyt Leena Kotila on täyttänyt tätä aukkoa julkaisemalla nuortenromaanin Laura matkustaa Australiaan.
Laura Vainio on Kansallisoopperan balettikoululainen, joka on yhdessä luokkatoverinsa Markuksen kanssa saanut stipendin Sydneyn samaiseen laitokseen. Kyseessä on sisäoppilaitos, jossa ei enää käydä ollenkaan tavallista koulua, opiskellaan vain tiiviisti balettia. Laura on paitsi harvinaisen lahjakas tanssijatar myös jollain tavalla erityisnuori: koko elämänsä ajan Lauralle on sanallinen ilmaisu ollut tavattoman vaikeaa, ja tilannetta on vielä pahentanut se, että hän on varhaisessa lapsuudessaan asunut Amerikassa. Nytkin hän tapailee monia käsitteitä ja pystyy ilmaisemaan ne puoleksi suomeksi, puoleksi englanniksi. Muutenkin hän on sosiaalisesti hieman kömpelö ja ikäisekseen lapsellinen ja tavattoman riippuvainen vanhemmistaan, etenkin lääkäri-
isästään.
Romaanissa marssitetaan – vai pitäisikö sanoa tanssitetaan – sitten lukijan eteen erilaisia ihmistyyppejä sekä koulun opettajakunnasta että oppilaista, ja mielestäni tässä Kotila on onnistunut suhteellisen hyvin, vaikka tiettyä stereotyyppisyyttä on ollut ilmeisesti mahdoton välttää: on puolikielinen venäläissyntyinen vaativa opettaja, on oppilaita, jotka edustavat kaikenlaisia ongelmia, syömishäiriöt ja muu fyysinen sopimattomuus balettiin etunenässä. Laura yrittää parhaansa mukaan elää sovussa kaikkien kanssa, mutta hänen erityispiirteensä, joihin kuuluu myös omalaatuinen, hieman naiivi uskonnollisuus, tekevät sen välillä vaikeaksi. Itse asiassa ihmettelin, että Lauraa ei kiusattu koulussa, hän olisi jotenkin ollut hyvän opiskelumenestyksensä ja henkilökohtaisen outoutensa takia oiva kohde sille. Mutta ilmeisesti kaikkia ongelmia ei haluttu tunkea yhteen kirjaan.
Balettitunteja ja baletin harjoittelua on kuvattu kirjassa seikkaperäisen tarkasti ja täsmällisesti, ja jos lukija ei ole yhtään perehtynyt aiheeseen, voi se tuntua melko puisevalta, mutta minä ainakin pidin tästä baletin maailmaan sukeltamisesta kovasti; kirjan takakannen mukaan balettiopettaja on tarkastanut faktat. Kaiken kaikkiaan Laura matkustaa Australiaan on oikein kiva romaani ainakin nuorille ballerinoille, ja myös meille vähän vanhemmille baletin kauniiseen maailmaan ihastuneille.