Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rakastin luistelua yli kaiken. Vain toinen luistelija saattoi tietää, miltä tuntuu liukua painottomana jään poikki, antaa kehon äärien olla yhtä musiikin kanssa ja aistia jo ilmassa, että sekunnin sadasosien päästä terä viiltäisi jäähän lähes äänettömän, täydellisesti kaartuvan linjan.
Niin, Laura Lepistö rakasti luistelua, siitä tämä kirja kertoo. Se on hyvin rehellinen kuvaus huippu-urheilijan uran vähittäisestä rakentumisesta lapsitähdestä kohti kansainvälistä menestymistä ja MM-mitalia. Tätä kirjaa lukiessani tuli kovasti mieleen Jere Nurmisen vuonna 2018 ilmestynyt elämäkerta Kiira Korvesta, joka yhdessä Laura Lepistön kanssa on ollut viime vuosikymmenten menestynein suomalainen yksinluistelija. Mutta kuten me taitoluistelun ystävät muistamme, Laura ja Kiira olivat täysin erilaisia luistelutyyleiltään, elekieliltään, olemuksiltaan ja jopa musiikeiltaan. Myös heidän persoonansa tuntuvat kirjojen perusteella olevan hyvin erilaisia.
Marika Lehdon kirja kertoo ansiokkaasti ja kiinnostavasti Laura Lepistön (s. 1988) henkilöstä ja urasta. Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, mikä tuntuu ihan luontevalta; voisi kuvitella, että Lauran oma ääni se siellä puhuu. Esiintyvän luistelijan jäinen taival alkaa jo nelivuotiaana Espoon Jäätaitureiden Joutsenlampi-teemaisessa kevätnäytöksessä. Jarruttaminen luistimilla sujuu vielä vähän niin ja näin, mutta katsomossa on valmentaja Virpi Horttana, joka huomaa terhakkaan pikkutytön. Tästä alkaa pitkä yhteinen tie: Virpi eli Vippe tulee olemaan Lauran uran keskeisin henkilö, tietenkin yhdessä perheen kanssa. Taitoluistelu on kallis harrastus, ja ilman kodin taloudellisia uhrauksia tuntuu olevan hyvin vaikeaa päästä ainakaan aloittelijavaiheesta eteenpäin. Tosin urheilumenestysten myötä nuori Laura alkaa saada myös sponsoreilta taloudellista apua.
Kirja kertoo taitoluistelufanille herkullisen tarkkaan, miltä tuntui oppia ensin helpommat kaksoishypyt ja sitten lopulta vaikeampi kaksoisaxel. Kaksoishypyt muuttuvat vähitellen ankaran harjoittelun kautta kolmosiksi, ja vaikka hankala kolmoislutz tuntuu aluksi mahdottomalta ottaa ohjelmaan, Laurasta kehittyy sen varsinainen taitaja, samoin kuin kolmoistulppi-kolmoistulppi–yhdistelmän. Mutta tämä tapahtuu vasta myöhemmin.
Nuori luistelukoululainen on perusluonteeltaan huoleton ja mutkaton, hänellä on monen asian suhteen jopa eräänlainen hälläväliä-asenne, mutta luistelun ilo antaa voimia pyrkiä koko ajan eteenpäin. Hän ei myöskään perusta yhteiskunnassa vallitsevista ulkonäkö- ja laihuusihanteista, mutta onnekseen hän on luontaisesti pieni. Onnekseen siksi, että nämä ihanteet vallitsevat mitä suurimmassa määrin myös luistelun ja monen muunkin huippu-urheilulajin maailmassa. Onneksi Vippe-valmentaja on paitsi vaativa ja tiukkakin myös empaattinen ja ymmärtävä. Laura kertoo, ettei hän kokenut koskaan urallaan ”rajat ylittävää, henkiseksi väkivallaksi muuttuvaa valmennusta”. Toisenlaista näkyy kuitenkin kansainvälisillä leireillä, joilla tunnetut valmentajagurut käyvät kuumina ja huutavat päät punaisina.
Laura ja Kiira kehittyvät kansainvälisiksi tähdiksi melko samanaikaisesti, ja kuvioissa on jonkin aikaa mukana myös hieman vanhempi Susanna Pöykiö ja nuorempi Jenni Vähämaa. Ensin kisataan SM-tasolla, sitten tulevat vähitellen myös EM-kilpailut ja lopulta taistelu maailmanmestaruus- ja Grand Prix -areenoilla. Muistan elävästi, miten sain olla näkemässä, kun Laura voitti Euroopan mestaruuden Helsingissä silloisella Hartwall-areenalla vuonna 2009. Ihana jääprinsessa, niin oli pakko ajatella, vaikka silloinkin tiesin jo paljon uhrauksista, vaatimuksista, kivusta ja loukkaantumisista. Mutta sittenkin… se Maamme-laulu, se podiumi, jossa Laura seisoi korkeimmalla, vierellään Susanna Pöykiö ja Carolina Kostner. Ne kaikki tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Television välityksellä saimme sitten seuraavana keväänä Torinossa nähdä erään hurjan unelman toteutumisen: Laura oli MM-palkintopallilla, kolmantena Mao Asadan ja Yuna Kimin jälkeen.
Mutta ne loukkaantumiset. Niihin päättyi Kiiran ura, niihin oli päättyvä myös Lauran ura. Rasitusvammat vasemmassa akillesjänteessä ja moneen kertaan murjottu oikea lonkka kipuilivat vaatien huomiota, ja Lauralle ominainen hoikkuuskin alkoi muuttua liialliseksi laihuudeksi. Sitten tuli aikamoista mediahuomiota saanut Pohjois-Korean näytöskiertue: Lauran viattomassa mielessä oli tarkoitus vain ilahduttaa suljetun kansan lapsia ja nuoria, mutta sitten kävikin ilmi, että kyseessä olivat Kim Jong-unin syntymäpäivät. Tästä alkoi siis hurja julkisuusmylläkkä: mitä suomalainen taitoluistelija tekee diktaattorin syntymäpäiväjuhlassa? ”Pohjois-Korea -uutisoinnillaan media löi viimeisenkin naulan urheilu-urani arkkuun”, kirja kertoo Lauran sanoin.
Yksityiselämästään Laura on läpi kirjan melko vaitelias, mutta sijansa saavat vanhempien lisäksi toki poikaystävä ja sittemmin aviomies Tommi sekä pariskunnan kaksi pientä poikaa. Taitoluistelu-ura poiki töitä, aluksi vaikkapa television tanssiohjelmassa, mutta sitten myös vähän vakavammissa puitteissa urheilun parissa markkinoinnin opintoja käytännössä toteuttaen. Tämänhän me ymmärrämme: haluamme antaa julkisuuden myönteisissä ja kielteisissäkin valoissa paistatelleelle Lauralle hänen oman rauhansa. Olihan tämän teoksen tärkein anti meille luistelufaneille aivan muissa seikoissa. Kiitos Laura, kiitos Marika Lehto, kiitos kustantaja Tammi, että tämä kirja sai ilmestyä.
