Laupias samarialainen? Mitä tekemistä tällä Raamatun vertauksella nykyajan ruotsalaisen dekkarin kanssa? Vertauksessahan puhuttiin ojanpohjalle jääneestä pahoinpitelyn uhrista, jonka ohi kulkivat papit ja muut arvovaltaiset henkilöt, mutta halveksittu samarialainen auttoi häntä. Yhteys ei tulekaan esille ihan pian, mutta paljon tässä kirjassa tapahtuu silti.
Alussa sarjan keskushenkilö, poliisi Olivia Rönning, on kadoksissa, ja hänen läheisin työtoverinsa Lisa uskoo hänen tulleen siepatuksi vastoin tahtoaan. Apuun tulee myös vanha tuttu eli entinen poliisi Tom Stilton, mutta kun he seuraavat yhdessä jälkiä, ne johtavat maan tasalle palaneelle mökille. Mutta kuten arvata saattaa, Olivia selviytyy. Pian eteen tulee kuitenkin henkirikostutkinta, jossa murhan motiivit näyttävät juontavan kauas menneisyyteen.
Samaan aikaan Ruotsissa jyllää koronapandemia eikä tartunta tunne rajoja. Rokotteita on kyllä jo keksitty, mutta kirjan tapahtuma-aikaan ne ovat vasta tulossa. Käy ilmi, että Iso-Britanniassa on ilmeisesti sabotoitu rokote-eriä. Voisiko niin käydä Ruotsissakin? Millä asialla on iso ja äänekäs rokotevastaisten kansalaisten joukko?
Olen seurannut Olivia Rönningistä kertovaa sarjaa ihan kohtalaisen kiinnostuneena, eikä tämäkään romaani tuota pettymystä. Se tarttuu uskottavalla tavalla koronaviruksen piinaamaan yhteiskuntaan ja ihmisiin, jotka pelkäävät tartuntaa, yrittävät suojautua ja lopulta kuitenkin sairastuvat. Keskeiset henkilöt Olivia ja Tom ovat entisellään, ja heidän vaiheensa jaksavat pysyä mielenkiintoisina. Ehkä mukana on muutamia vähän turhempiakin painolastihenkilöitä, joiden mukanaolo ei tuntunut niin tärkeältä, mutta kokonaisuus on silti lukukelpoinen.
Rikosjuonet taitavat olla tällaiselle monta vuosikymmentä dekkareita lukeneelle ja kuitenkin dekkarinystävänä pysyneelle ehkä vähän yllätyksettömiä, mutta en missään vaiheessa ajatellutkaan jättää kirjaa kesken; se oli mukaansatempaava ja sivumäärältään kohtuullinen. Mitä sitten laupiaaseen samarialaiseen tulee, hänen merkityksensä selviää loppupuolella, mutta olisipa kirja selvinnyt ihan ilmankin sitä. Mutta tietenkin viimeinen virke jätti ilmoille kysymyksen, jonka takia pitänee lukea seuraavakin osa.