Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirja on kuin retkikertomus, mutta ennen kaikkea se on opettavainen kunnianosoitus laulujoutsenelle ja Lapille, sen eläimille ja ihmisille. Joutsenen lisäksi siivilleen nousee myös lukijan mieli.
Niuniu ja Tiiti voivat toki olla kuvitteellisia hahmoja, mutta luultavimmin kerronta perustuu Yrjö Kokon omiin kokemuksiin. Joka tapauksessa parivaljakko lähtee taas yhtenä kesänä etsimään tunturissa pesivää laulujoutsenta. Tiitin tarkoituksena on ottaa siitä valokuvia ja konstit ovat hieman erilaiset kuin nykypäivän kuvaajilla.
Kieli on kaunista, etenkin kuvattaessa luontoa yksityiskohtaisesti. Mukana on myös ripaus kritiikkiä ihmisen toimintaa kohtaan, mutta pääosin kirja on hyvin elämänmyönteinen. Erilaiset uskomukset ja oudot kokemukset sekä miesten tarinoinnit antavat mukavan mystisen mausteen. Linnut eivät ole vain lintuja, vaan jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä tai viestinsä.
Kirja ilmestyi vuonna 1950, jolloin laulujoutsen oli Suomessa uhanalainen. Teoksen kerrotaan vaikuttaneen ihmisten suhtautumiseen uljaaseen kansallislintuumme hyvin positiivisesti ja sitä myötä auttaneen sen suojelussa. Tänä päivänä laulujoutsen pesiikin lähes koko maassa Etelä-Suomea myöten.
”Sinä jonka jalous on rohkeutta. Ei rohkeutta tuhota toisen elämä, vaan rohkeutta vaatia oikeutta tulevalle.”
