Mauri Sariola oli erittäin tuottelias kirjailija. Noin yhdeksänkymmenen romaanin lisäksi Sariola kirjoitti valtavasti rikosnovelleja lehtiin. Mauri Sariola -seuran intendentti Matti Nummenpää on koonnut Sariolan tästä tuotannosta noin 26 novellin leikkauksen. Joukossa on myös Sariolan salanimellä (Esko Laukko, Simo Hurtta, Simo Arra) kirjoittama novelli. Novellit on vuosien varrella julkaistu mitä erilaisemmissa lehdissä, joista monia ei enää ole olemassakaan.
Tarinoiden pääosassa on yleensä rikoskomisario Olavi Susikoski, mutta muutamassa pääroolin saa komisario Mela, joka ei Sariolan romaaneissa esiinny. Tarinat ovat hyvin perinteisiä dekkarijuttuja: joku on murhattu ja syyllinen yrittää peitellä jälkiään, tavallisesti huonolla menestyksellä. Parissa jutussa murhaaja pääsee kuitenkin kuin koira veräjästä, mutta päätyy yleensä lopulta katumaan tekoaan – novellit ovat siis hyvin kilttejä ja kunnollisia siinä mielessä. Näissä jutuissa ei veriteoilla mässäillä.
Sariola on sutjakka kirjoittaja ja tarinoita lukee ilokseen. Kirjaan on jäänyt silmiinpistävä määrä pieniä virheitä, kuten vääriä isoja ja pieniä kirjaimia; se on harmi, mutta ei sentään pilaa lukuelämystä. Kirjan teksti on myös melkoisen pientä pränttiä. Perinteisten rikosjuttujen ystävälle Laulu seis, sanoi Susikoski on kuitenkin mainio välipala, ja Sariolan tuotannon ystäville tietysti pakollinen lisä kokoelmiin, näitä juttuja kun ei aikaisemmin ole kirjana nähty. En pahastuisi, jos Sariolan novellituotantoa koottaisiin jatkossakin kirjoihin ja kansiin.