Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Varmaa, vakaata menoa, tuumailen itsekseni ja jatkan lukemista tuumaillen: tämän selkeämmin ei voi kirjoittaa elämän jokapäiväisestä menosta.
Siinä on konstailut kaukana kun Marja-Leena Tiainen (s. 1951) kirjoittaa kotiäidin pyrkimyksestä oman tahdon tielle. Ei aviomies paha eikä väkivaltainen ole, mutta hänen pillinsä mukaan on elämä eletty ja kaksi lasta saatettu maailmalle elämään omaa elämäänsä. Maija haluaisi päästä tarpeettomuuden tunteesta, tapahtumattomasta arjesta, itsenäistyä ja saada päättää omasta elämästä, mitä Juhani ei ymmärrä alkuunkaan ja torppaa pyristelyt. Kun vielä Juhani lunastaa sisaruksilta kotitilan korvesta ja vaatii muuttoa sinne missä ei mitään ole, jos nyt ei paljon tässäkään pikkutaajamassa, ollaan perimmäisen kysymyksen äärellä. On itsenäistymisen aika.
Kriisihän siitä. Menköön mies sinne tiluksilleen, Maija jää tänne.
Taipuuko Juhani? Onko viimeinen niitti lyöty, kun Maija onnistuu saamaan työpaikan kahvila Fiikuksesta? Lisää murheita jos iloakin elämänratkontaan tuovat lääkäripoika Ilkka, jonka avioliitto ei kestä, sekä Ruotsiin muuttanut tytär Tarja mustine miehineen.
Siinä tavallinen tarina. Selkeä runko, jonka Tiainen taiten tarkentaa, täydentää ja koristelee yksityiskohtaisilla tapahtumilla ja ennen kaikkea Maijan mietteillä ja kokeiluilla. Juhanillehan kaikki on selvää, tuokin tytön mies: idiamin mikä idiamin.
Tämän tyylisiä helppolukuisia romaaneja olen vältellyt, mutta nyt täytyy sanoa, että mukaansapa tuo veti oikein imaisemalla.
Siksikin, koska Tiainen on taitava kirjoittaja, tarinan kuljettaja, myös miljöö, 1980-luvun maalaiselämä on mukavan tuttua ja vielä kun kaikki tapahtuu tasaisen varmasti, ylilyönneittä, turhia dramatisoimatta. Konstailematonta totta kirjoittaa Marja-Leena Tiainen, jolla on vankka, ansiokas, mutta turhan vähälle huomiolle jäänyt kirjailijanura, josta Kirjasammosta tarkemmin.
Luettuani Lauantaitanssit ja elettyäni uudelleen 80-luvun tapahtumia, jatkan aluntuumailuani, toistaen: tässä kirjassa tapahtuu kaikki se mikä ihmisen elämässä yleensä tapahtuu arkineen, juhlineen, iloineen, murheineen. Ei romaanitaidetta, mutta kelpo romaani.