Sattuipa kirjakaupassa käsiin kummallinen pikkuinen kirja, Peter Bichselin Lastentarinoita. Se koostuu seitsemästä lyhyestä novellista, joiden nimet jo antavat ymmärtää, mitä tuleman pitää: Maa on pyöreä, Pöytä on pöytä, Amerikkaa ei ole olemassa, Keksijä, Hyvämuistinen mies, Terveisiä Joodokilta ja Mies, joka ei halunnut tietää enää mitään. Tyylilaji on toteava absurdismi, aseistariisuva yksinkertaistaminen, hiljainen alleviivamaton huumori.
Ja toden totta: jo kirjakaupassa selailemani avausnovelli koukuttaa heti: eräs mies päättää varmistua maan pyöreydestä kävelemällä sen ympäri. Maa on pyöreä on kaikessa simppeliydessään loistava novelli. Myös pari muuta erityisen hyvää osumaa tähän lyhyeen kokoelmaan osuu, ja vaikka esimerkiksi Terveisiä Joodokilta -novelli on vain hömelö, ei se kokonaisuutta pilaa. Kyllä maailmaan muutama sivu täyttä hölynpölyäkin mahtuu!
Lastentarinoita tuo – niin, no, tietyllä lapsekkudellaan – mieleen Kari Hotakaisen Lastenkirjan maailman. Salaa viisaat tarinat menisivät läpi satukontekstissa ja lapselle luettunakin, mutta antavat myös painokkaampaa ajateltavaa merkityksien, muistamisen ja tiedostamisen sanallistamisessa. Tämä pikku helmi kannattaa tosiaankin lukea!