Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 1895 eletään leskikuningatar Viktorian pitkän hallintokauden viimeisiä vuosia. Wellwoodin suuren kulttuuriperheen Tom-poika löytää kotoaan karanneen Philip Warrenin, joka piileksii Lontoon Victoria and Albert Museumin varastohalleissa. Philip haluaa taiteilijaksi, keraamikoksi, ja Wellwoodien vaikutuspiiristä löytyy mahdollisuus auttaa elämän kolhimaa poikaa. Yhden avarasydämisen perheen ympärille on muodostunut monilukuinen sukulaisten, ystävysten ja työtovereiden joukko. Vapaamieliset aatteet ja uudet ideat saavat kukoistaa tässä yhteisössä.
A. S. Byattin Lasten kirja käy englantilaisen kulttuuri-, taide- ja aatehistorian peruskurssista. Se kattaa ajan 1800-luvun lopulta aina ensimmäisen maailmansodan raunioille asti. Wellwoodit ovat kiinnostuneita sosialismista ja sen eri suuntauksista, jopa suoranaisesta anarkismista. Kun aika etenee, tulevat naisten oikeudet kuvaan. Naisilla alkaa ensi kerran olla valta päättää itsestään ja elämänsä suunnasta. Ja sitten on vielä politiikka ja sodankäynti. Kirjan kuvaamana ajanjaksona Englanti käy sotaa Etelä-Afrikassa ja lopuksi ensimmäisen maailmansodan verilöylyssä.
Taiteita Byatt tutkii monipuolisesti, mutta keskittyy keramiikkaan sekä hieman yllättäen nukketeatteriin ja moderniin teatteriin. Satujen rooli on äärimmäisen keskeinen. Lastenkirjailija Olive Wellwoodilla on jokaiselle seitsemälle lapselleen oma satukirja, jota hän täydentää aina, kun hänen luomispakkonsa sitä vaatii. Mutta ovatko kaikki lapset Olivelle yhtä rakkaita? Entä täydentyvätkö kaikki satukirjat samaa tahtia?
Vaikka maisemat, autenttiset tapahtumapaikat ja aatteet (ja vaateet!) ovatkin tärkeitä osia kokonaisuudessa, on Lasten kirjassa kyse ennen kaikkea lapsuudesta, varttumisesta ja oman paikan etsimisestä maailmassa. Kirjassa on kymmeniä hahmoja, ja näistä ainakin täyden tusinan voi laskea olevan tarinankuljetuksen polttopisteessä vuoroillaan. Saamme seurata lapsesta tai nuoruudesta asti toisensa tunteneen joukkion kehittymistä 25 vuoden ajan. Vaikka Wellwoodin suurperhe onkin piirin keskellä, ovat jo perheen keskinäiset suhteet sen verran monimutkaiset, että riittävään kuvaan ei yksi päähenkilö riitä. Byatt voi siirtää kerronnan näkökulmaa nopeasti sisarelta veljelle, äidiltä tyttärelle, Englannista Saksaan, kesken kappaleenkin, mutta aina perustellusti. Välillä hän tekee laajempia kaarroksia, pyörittää useita vuosia kulttuurihistoriaa muutamassa sivussa, palaa sitten lähtöpisteeseen ja alkaa purkaa tarinanlankaansa yksityiskohta kerrallaan. Kerronta on ilmiömäisen kirkasta, laaja-alaista ja kiehtovaa. Kaikessa näkyy syvällinen ymmärrys 1900-luvun taitteen aate- ja kulttuurielämästä Britanniassa.
A. S. Byattin Lasten kirja nousee aivan parhaiden koskaan lukemieni kirjojen (toki melko laveaan) joukkoon. Se on eeppisten mittojen mestariteos, mutta niin konstailemattoman sujuvasti kirjoitettu (ja Kersti Juvan erityisen sivistyneesti kääntämä), että sen lähes 1000 sivun laajuus ei tunnu missään. Paitsi ehkä siinä, että sen lopun häämöttäminen alkaa harmittaa jo pari sataa sivua ennen maalia. A. S. Byatt saa tältä lukijalta erittäin suuren suosituksen oikestaan melkein kenelle vain.
