Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eva Frantzin Anna Glad -sarja on päässyt neljänteen osaansa. Anna Glad jatkaa poliisintyötä niukkien resurssien keskellä. Edellisessä osassa Anna oli raskaana, nyt kotona on pieni lapsi, jota puoliso hoitaa Annan ollessa töissä. Pikkulapsiaika kuormittaa ja väsyttää, mutta Annan on jaksettava tehdä töitä, sillä rikoksia on selvitettävänä.
Koulusihteeri Yrsa Manner on kadonnut. Etätöitä kotoaan tehnyt koulusihteeri vaikuttaa rokotevastaisena hopeaveden ja muun huuhaan höyrähdyttämältä, mutta muuten harmittomalta tapaukselta. Mihin hän on kadonnut ja miksi kukaan haluaisi hänelle pahaa? Toisena juonteena kulkee neljävuotiaan Veeran sijaisäidin Mimmin kipuilu elämäntilanteessaan. Sijaislapsi tuntui hyvältä ratkaisulta lapsettomuuteen, mutta nyt Veeran biologinen äiti vaikuttaakin saaneensa elämänsä järjestykseen ja haluaa huoltajuuden takaisin. Tätä Mimmi ei voi hyväksyä.
Perinteiseen dekkarityyliin mukana kulkee myös takaumia, joissa kuvataan rikkinäisen perheen pojan elämää ankarassa koulukodissa. Miten lapsen kova kohtelu liittyy kirjan nykyhetken tapahtumiin? Sitä lukija saa pähkäillä. Neljäntenä juonteena paikallisen purettavaksi määrätyn koulun sisällä saattaa piilotella verrattoman arvokas taideaarre. Tämä juonikuvio tuo kirjaan mukanaan Annan eläköityneen kollegan Rolfin ja muuta pikkukaupungin paikallisväriä.
Aika paljon Frantz on siis kirjaan aineksia pakannut. Kokonaisuus kuitenkin toimii. Alkuun minun oli hieman vaikea päästä vauhtiin kirjan kanssa; asetelma tuntui jotenkin hyvin tavanomaiselta dekkaritarinalta kaikkine työ- ja yksityiselämän kiemuroineen. Olisi kuitenkin kannattanut luottaa Frantziin: kirjan loppupuolen luin kiivasta tahtia saadakseni selville, mistä kaikessa oli lopulta kyse. Pakko on siis myöntää, että Lasta et minulta vie on taitavasti rakennettu laatudekkari.
Lastensuojelu, ennen ja nyt, on kirjan keskeinen aihe. Lastensuojelussa työskentelevän Maudin, joka Veeran ja Mimmin asioitakin hoitaa, työkuorma on niin hurja, että lukijaakin hirvittää. Esihenkilökään ei aivan tunnu olevan kartalla tilanteen vakavuudesta. Rahastahan kaikki on lopulta kiinni. Sama pätee kyllä poliisinkin puolella: työtä riittää, tekijöitä heikommin. Ajan työelämän kova kuva välittyy vahvasti. Lasta et minulta vie tekee kyllä selväksi, että lastensuojeluun kannattaisi satsata enemmän.
Lastensuojeluun liittyvästä aiheestaan huolimatta Lasta et minulta vie asettuu edelleen rikosromaanien leppoisampaan päätyyn. Lapsiin kohdistuvilla raakuuksilla ei mässäillä, vaikka varsinkin takaumaosuudessa kuvataankin koulukodin ankaraa arkea.
