Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Natalja tapasi tyttärensä isän ja he muuttivat lopulta monen mutkan kautta Tallinnaan 1980-luvulla. Kun mies oli vain toisinaan lämmin, mutta usein väkivaltainen, Natalja jäi lähes heti yksinhuoltajaksi. Naisen elämän täyttää hänen työnsä metallialan yrityksessä, selviäminen päivästä päivään. Kitkutteleminen palkalla, josta nyt vielä pitäisi maksaa tyttären hampaidenoikomistoimenpiteet. Kun tehdas yllättäen ei jatka työsopimusta, tilanne kaatuu käsiin.
Natalja ei voi ymmärtää, että tällaista tapahtuu. Että ei enää olisi töitä. Hän ryhdistäytyy, alkaa etsiä mitä tahansa, mistä saada palkkaa ja maksaa edes päivittäiset kulut. Mutta vironvenäläinen nainen huomaakin olevansa ahtaalla: hän ei ole suorittanut kielikoetta eikä hän osaa tarpeeksi hyvin maan kieltä. Hän ei kelpaa edes siivoojaksi, koska häntä ei ole koulutettu siihen. Myyjäksi tai palveluammatteihin kielitaito ei taas riitä. Epätoivo alkaa kuultaa läpi päivien, on sinniteltävä kuitenkin. Jos ei muuten, niin tyttären, Sofian vuoksi.
Sofialla taas on oma elämänsä ja ystävänsä koulussa. Hän yrittää pärjätä ja tuoda rahaakin talouteen lukemalla ääneen silloin tällöin ystävättärensä isoäidille. Tosin häntä hiukan epäilyttää sekä lukeminen että siitä saatu palkkio, joka olisi tarkoitettu hyvin toimeentulevalle ystävättärelle. Lisäksi isoäiti kommentoi luettuja asioita välillä melkoisen kärkevällä tavalla, jota Sofia ei jaksa ymmärtää. Hän elää muuten normaalia virolaisnuoren elämää, ainakin omasta mielestään.
Nataljan ystävätär tuo kuitenkin hyviä uutisia – tarjolla on eräänlaista palvelutyötä. Perheessä, jossa vaimokin tekee samaa. Sellaista auttamistyötä, ikäänkuin. Naista hävettävää ja alentavaa toki, mutta jotakin on syötävä ja Lasnamäessäkin on asumisesta maksettava. Kun tilanne ajautuu tähän jamaan, Natalja alkaa käydä kirkossa ja se tuntuu yllättävän kotoiselta. Sofialta hän salaa prostituution ja kertoo käyvänsä vain huolehtimassa jostain sairaasta vanhuksesta.
Sekä äidin että tyttären elämä kärjistyy, molempien tavallaan miehen takia ja tarinan varsinainen loppu jää auki, jokaisen itse pääteltäväksi. Pääseekö Natalja etelänmatkalle Caprille, josta hän on unelmoinut? Tuleeko Sofiasta presidentti, kuten hän on joskus haaveillut?
Lasnamäen lunastaja on hienovireinen, hiukan sosialistiseen realismiin vivahtava kertomus rahan maailmasta sekä siitä, miten vironvenäläisiä kohdeltiin Neuvostoliiton sorruttua sekä kohdellaan osin vieläkin. Miten raha pakottaa ihmiset toimimaan vastoin tahtoaan ja vakaumustaan. Sympaattinen pienoisromaani, jonka toivoisi monen lukevan. Kaikki vironvenäläiset eivät ole maassa täysin omasta tahdostaan – osa on joutunut sinne monen mutkan kautta ja joillekin kielen oppiminen voi olla vaikeaa, muun muassa virolaisten suhtautumisen takia. Itse pidin tästä, osansa kommenteista nimittäin saavat myös suomalaiset eivätkä ehkä aivan suotta.