Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos on tottunut lukemaan Markku Ropposen Kuhala-dekkareita, niin nyt on kyseessä kirja, jossa ei ole Kuhalaa, vaan Marlon Turmanen, yksityisetsivä. Turmanen ajelee vanhalla Elitellä, eikä juuri muuten sitten kiinnitäkään kenenkään huomiota. On hänellä silti naisystävä, Iines.
Turmasella on hiljaista ja niin hän ottaa vastaan toimeksiannon, jossa hänen pitäisi ottaa selvää, mihin autokauppiaan katalysaattorit ovat kadonneet. Ei siis kovin hääppöinen homma, saati sitten sellainen, josta voisi odottaa jännityksen aineksia. Niinhän sitä luulisi, sillä ei aikaakaan, kun Turmanen on jo osunut paikkaan, jossa on kaksi ruumista.
Sen jälkeen ei juuri rauhallisia hetkiä ole, kun Turmasta viedään ja meinaa olla ihan hengästyttävää, kun aika lähellä käydään, ettei Turmanenkin pääse hengestään. Vaan Marlon Turmasessa on sitä hiljaista sankariainesta, jota ei huomaa ennen kuin on tosi kysymyksessä. Hyvänä apuna hänellä välillä on Hiski, vanha kaveri, jolla on menneisyyden luurangot kaapissaan. Hiski tosin loppupuolella kirjaa katoaa, jättäen vain viestin.
Niin kadonneita katalysaattoreita kuin murhiakin tutkiva Turmanen ”tutustuu” erilaisiin taiteen harjoittajiin, taidemaalariin ja tangolaulajaan. Pahinta kapulaa rattaisiin naputtaa kuitenkin nahkaliivijengi.
Eräällä huoltoasemalla Turmanen tapaa Otto Kuhalan! Heh, vaikka alussa kerrottiin, että ”Tiedettiin vain, että hän eleli jossakin Mustankorkean kaatopaikan takametsissä sangen erakoituneena.” Ilmeisesti Kuhala on kuitenkin palannut hommiin, koska paljastaa Turmalalle, että on menossa tutkimaan erästä tapausta.
Niin, on tässä kirjassa siis myös juoni, vaikka minä meinasin aina vaan upota Ropposen sanailuun, joka on niin herkullista ja huumorilla höystettyä, mustalla huumorilla maustettua, että jälkimaku on miellyttävä ja tätä tahtoo lisää…
Pakko saada lisää, sillä luulen, että Hiski vielä palaa.
